Rosin blogi

hallittua agilitya

2011-02-22T14:52:00.003+02:00

Eipä ole tullut päiviteltyä blogia pitkään aikaan.. Treenimuistiinpanot päätyy aina paperille samantien kotiin päästyä, koska radat unohtuu niin nopeasti, eikä blogiin ole vain tullut kirjoteltua.

Rosin kanssa ollaan käyty agilityssa säännöllisesti ja ensimmäinen kurssi on ohi. Tänään on välissä luento ja ensi viikolla jatkuu.

Alkuun meno oli aika villiä ja Rosi palkkasi itseään juoksemalla hallia ympäri. Tätä ei kauaa jatkunut, kun juoksentelusta joutui aina jäähylle ja kontaktin pitämisestä taas seurasi lisää kivaa. Treenien alle tehdään pitkäpitkä lenkki, joten pahimmat höyryt saa siinä purettua ja treeneissä Rosi keskittyykin sitten ihan täysillä. Se on ihan huvittava, kun se silmät kiiluu onnesta, kun pääsee tekemään :)

Takaakierrot ja sylikäännökset on Rosin mielestä ihan huippua, vaikka ollaan tähän mennessä tehty niitä pelkillä siivekkeillä.

Putki ja pussi sujuu myös, kunhan muistan ohjata koiran putkeen. Rosi antaa käskytyksessä aika paljon anteeksi, mutta kropan liikettä se seuraa niin tarkasti, että menee esteestä ohi, jos olen vähänkin kääntyneenä väärään suuntaan. Toisaalta hyvä, koska on alusta alkaen opittava ohjaamaan oikein.

Lähi- ja kauko-ohjaus alkaa valjeta Rosille. Vaikka vauhtikin lisääntyy koko ajan, se on silti paremmin kuulolla. Hallinnan suhteen on tapahtunut paljon edistystä! Hyvä me!

Rengas sujuu vähän vaihtelevasti, siihen tarvittaisiin toistoja lisää. "Vedän" Rosin alkuun muutaman kerran renkaan läpi, jotta se muistaisi mistä välistä mennään ja sitten ollaan kokeiltu lähetyksiä myös vierestä. Suurimmaksi osaksi se hyppää oikein, mutta rutiinin puutteesta se saattaa sivulta lähettäessä joskus juosta sivulta läpi.

Hyppytekniikkaa ja eteenmenoa ollaan harjoiteltu suorilla ja kaarevilla estesarjoilla. Sarjan päässä odottaa aina lautanen+nami ja sillä on saatu Rosi katsomaan esteitä ja ponnistamaan hypyille oikein.

Muuria ja pituutta ollaan tehty lähinnä vetämällä.

Näitä esteitä yhdistämällä ollaan harjoiteltu ohjauskuvioita ja tehty muutaman esteen radanpätkiä.

Seuraavassa kurssissa jatketaan tietysti näitä, mutta otetaan kontaktiesteet+kepit mukaan. Saa nähdä mitä Rosi muistaa kummastakaan, pujotteluhan alkoi sujua ihan ok syksyllä, mutta nyt lumitilanteen takia ei ole tullut tehtyä keppejä moneen kuukauteen. Kontaktejakin joutuu varmaan muistuttelemaan mieleen jonkin verran..

Ainoa ikävämpi asia agilityssa on ollut kentän laidalla haukkuminen. Kun Rosi odottamaa omaa vuoroaan, se huutaa ja komentaa radalla olevia koko ajan. Tähän tehosi suihkepullo. Joka kerta haukkumisesta vettä runsaasti naamaan ja koira hiljeni kummasti.. Tätä on nyt tehty vasta pari kertaa, eikä Rosi vielä muista olla ihan täysin hiljaa, mutta tällä keinolla saadaa varmasti haukkuminen kuriin.

Agilitya

2010-12-19T10:54:00.003+02:00

Tiistaina oli agilitya. Aika luksusta päästä sisälle halliin kaiken lumen ja tuiskun keskeltä..

Suuri osa porukasta oli viimeksi poissa samoista syistä kuin mekin, joten tällä kertaa lähinnä katsottiin mitä koirakot osaavat.

Otettiin rengasta: vetämällä Rosi tuli läpi hyvin, mutta kun ohjasin sivulta Rosi tuli renkaan ali. Ensi kerralla kelmutetaan muut välit, joten koiran on tultava oikeasta reiästä :)

Teimme myös hyppysarjan, jossa oli neljä estettä peräkkäin niin lyhyillä väleillä, että koiran oli samantien ponnistettava seuraavaan hyppyyn. Tarkoituksena on opettaa koira huolelliseksi esteillä, ponnistamaan oikein ja katsomaan minne se on menossa. Jätin Rosin ensimmäisen esteen eteen ja kutsuin sarjan takaa luokse. Tämä oli meille helppo nakki. Ensi kertaa varten koira tulisi opettaa menemään hakemaan namia lautaselta tai muulta alustalta. Hyppysarja harjoituksessa siirryttäisiin siihen, että koiran voisi lähettää sen vierestä/takaa hakemaan sarjan lopussa olevat namit.

Aino teki Rosille ja mulle lyhyen radan (muuri, pussi, putki, kepit, muuri, putki suurinpiiretin kahdeksikon muotoinen rata) koska halusi nähdä mitä osaamme. Rata meni ihan yllättävän hyvin, tosin kepeillä jouduin korjaamaan yhden välin. Kiitosta sain siitä, etten höpöttänyt koiralle mitään turhaa, sanoin vain käskyt ja muutamassa kohdassa "hyvä". Jotain on jäänyt alkusyksyn treeneistä mieleen, sillä ennen häselsin ihan joka suuntaan ;) Tulevaa varten saisin opettaa koiralle (ja itselle) lähi- ja kaukohallintaa. (esim putken jälkeen koira käteen ja sitten vasta käsky seuraavalle esteelle) Silloin pystyisin kertomaan koiralle paremmin mihin suuntaan ollaan menossa seuraavaksi.

Seinässä kiinni odottelu ei mennyt ihan nappiin. Jos puhuimme ja muutkin koirat odottivat vuoroaan, Rosi oli ihan hiljaa. Heti, kun yksikin koira pääsi tekemään jotain, se aloitti huutamisen. Tähän sain vinkiksi perinteisen suihkupullo-rankaisun. Vettä kuonolle heti kun se haukkuu. Kärsivälliyyttä varmasti siihenkin tarvitaan, mutta on kuulemma toiminut Ainon omille koirille.

Muuta ei juuri ehditty tehdä, alkuhaastatteluihin ja muuhun höpöttelyyn meni niin paljon aikaa. Ensi kerralla tiedetään jo vähän missä mennään ja päästään tekemään enemmän :)

Kohellusta

2010-12-11T22:20:00.007+02:00

Aamulla töissä heti yhdeksän jälkeen sisään melkein juoksee nainen, joka samantien tule luokse ja pyytää apua siistien vaatteiden etsimiseen. Käy ilmi, että nainen on menossa Messariin esittämään koiria. Vaatteet olivat kuulemma unohtuneet kotiin, Seinäjoelle ja päälle oli saatava muuta kuin verkkarit ja retkeilykengät.. Sopivat vaatteet löytyi ja toivotaan, että Helsingin reissulta tuli kotiin viemisiksi muutakin kuin vaatteita ;)

Messari on jäänyt väliin nyt kolmena peräkkäisenä vuonna ja vaikka huomenna oon töissä klo 11 eteenpäin, niin ajattelin, että voisin kuitenkin yrittää ehitä paikalle. Jos tulisi aikaisin, voisi vähän kierrellä messualueella ja katsoa aussieiden arvostelut. Nehän alkaa jo heti yhdeksältä, joten ehtisin siitä vielä töihinkin. Tai toivottavasti ehtii :)

Päästiin muuten viikon varoitusajalla yhtäkkiä agilityn 11 kerran kurssille, jota ohjaa Aino Pikkusaari. Viime tiistaina olisi jo ollut ensimmäinen kerta, mutta ei sääolosuhteiden takia koskaan päästy perille. Sinä päivänähän Helsingissä satoi noin puoli metriä lunta, eikä kitkarenkaat (tai ehkä siinä säässä mitkään muutkaan renkaat) olleet paras mahdollinen vaihtoehto. Meinasin jäädä lumipenkkaan kiinni jo omalla kotikadulla, mutta loppujen lopuksi esteeksi muodostui auraamaton ylämäki. Ylämäkeen joutui kääntymään todella tiukasti, joten vauhtia ei pystynyt ottamaan oikeastaan yhtään. Yritin päästä mäkeä ylös vaikka kuinka monta kertaa eri tekniikoilla, mutta renkaat vaan suti ja suti lumessa. Jätin lopulta auton ainakin kilometrin päähän tästä kohdasta ja kävelimme Rosin kanssa takaisin. Harhailimme keskellä ei-mitään vaikka kuinka kauan, enkä löytänyt koko hallia. Tästä turhautuneena (+treeniaikaa olisi ollut ehkä 20min jäljellä) käännyttiin vaan takaisin autolle ja ajoin kotiin. Pisteenä i:n päälle, auto juuttui vielä juuri ennen kotia lumeen ja jouduin pyytämään työntöapua.

Seuraavana päivänä luin sähköpostit: kurssikirjeessä oli ollut väärä osoite ja uusi osoite oli ilmoitettu sama aamuna, kuin kurssi alkoi. Itse en sähköposteja läheskään joka päivä lue, joten kyllä harmitti! Aivan turha reissu siis.. Mutta ehkä ensi kerralla parempi onni.

Rosin oivalluksia

2010-11-23T11:40:00.004+02:00

Agilitykurssin loputtua ei olla Rosin kanssa käyty ohjatuissa koulutuksissa, mutta tehty jonkin verran omatoimisesti sitä ja tätä.

Ollaan opeteltu ilmaisemaan maassa olevia tavaroita/keppejä menemällä maahan (jäljestystä ajatellen, tätä on tehty jo vaikka kuinka pitkään) Heittelin erilaisia tavaroita pihalle ja käskin etsimään. Heti, kun Rosi löysi tavaran, käskin sen maahan -> tästä palkka. Vasta joku aika sitten Rosilla välähti ja se alkoi tarjota maahanmenoa itsestään. Taas tuli todistettua se, että Rosi muistaa oppimansa jutun aina paremmin, jos se on joutunut itse oivaltamaan mitä haetaan.

Toinen asia jonka suhteen Rosilla on jotain liikahtanut päässä on maahanmeno vapaana ollessa. Pyrin siihen, että maahanmeno olisi Rosin "hengenpelastuskäsky", jolla sen voisi pysäyttää paikalleen tarvittaessa. Ollaan harjoiteltu tätä pikku hiljaa aloittaen helposta etäisyyksistä ja olemattomalla häiriöllä. Olen antanut käskyn sellaisina hetkinä, jolloin Rosi ei ole jo valmiiksi ottanut kontaktia. Se oli pitkään todella tahmea liikkeissään, pysähtyi, mutta saattoi jäädä istumaan tai jopa seisomaan. Noh, nyt lähipäivinä on tapahtunut ihmeellistä edistystä ja olen saanut sen maahan jopa laukasta! Nopeista maahanmenoista on tietysti pysytynyt antamaan superpalkan, mikä on ilmeisesti vahvistanut käytöstä.. :)

Helsingissäkin on ainakin parikymmentä senttiä lunta ja ollaan lenkkeilty ahkerasti. Rosi selvästi nauttii lumessa sekoilusta, eikä sille voi välillä muuta kuin nauraa, kun se spurttailee yksinään edes takaisin :)

Rosilla on muuten taas jälleen kerran joku mörkövaihe, hämärällä ja pimeällä se nostaa niskakarvat pystyyn toisen koiran tullessa vastaan ja saattaa jopa haukkua. Mitä aiemmin toisen koiran huomaa, sitä paremmin niistä pääsee ohi (nameilla varsinkin ongelmaa ei ole) mutta silti vähän harmittaa, että se nyt meni keksimään tuollaisen käytöksen, kun se ei sitä aikaisemmin ole juuri koskaan tehnyt..

Sekalaista

2010-10-18T21:46:00.003+03:00

AST:in agilityn 6:n kerran jatkokurssilla käytiin huimat 2 kertaa. Kurssi oli sen verran huonoon aikaan, ettei töiden takia sinne suurimmaksi osaksi päästy. Harmi, koska agilityyn tulee varmasti nyt taukoa.

Tokoilu on ollut viime aikoina myös aika satunnaista. Perusasentoja ollaan hinkattu ruokakupin kanssa paikallaan pyörimällä jonkin verran ja ihan kivasti se takapääkin silloin liikkuu. Ilman ruokakuppia Rosi tuntuu olevan vähän tahmea. Paikkamakuuta on otettu vaihtelevalla kestolla, välillä oon käynyt näköpiirin ulkopuolellakin ja hyvin se on pysynyt. Toko jutuissa haastavaa on tällä hetkellä se omistajan treenivire ;) Enemmän ollaan opeteltu temppuja, kuin mitään "asiallista". Rosin osaamista tempuista voisi joskus tehdä listan..

Toissa viikonloppuna käytiin taas Inkan&Rommin&Sätkän kanssa treenailemassa. Ei ollut kovin määrätietoista koulutusta, mutta ainakin seuraamisen käännöksiä tuli tehtyä ja samoin sitä paikkamakuuta. Inka teki ruutua, seuraamista ja pelkästään leikki Sätkän kanssa Rosin vieressä. Itse seisoin alkuun ihan lähellä ja pidensin vähitellen matkaa. Aluksi Rosi meinasi sännätä Sätkän mukana ruutuun tai ties minne, mutta muutaman kerran kun komensin sitä, niin koira alkoi pysyä paikallaan. Naksuttelin niistä hetkistä, jolloin Rosin huomio oli minussa ja näin sain sn pysymään paremmin aloillaan. Hirveästi tarvittaisiin kyllä häiriötreeniä tähän asiaan!

Ja vielä agilitysta. Päätin alkaa harjoitella keppejä kotona, vaikka verkkoja ei olekaan. Viritin kukkakepeistä ja muista kuuden kepin sarjan, jota ollaan nyt pujoteltu :) Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Rosi pujottelee kepit kädellä vetäen, mikä on jo huimaa edistystä. Sitä kättä joutuu sitten kuukausi kaupalla häivyttämään, mutta sillä tekniikalla nyt edetään.

Uuteen BH kokeeseen..

2010-09-14T13:10:00.007+03:00

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi selvittää saako meidän BH-koe tuloksen Suomessa jonnekin ylös. Vastaus oli, että ei. Tällaisia ulkomailla suoritettuja tuloksia ei kuulemma kirjata suomalaiseen jalostustietojärjestelmään.

Harmi, sillä nyt pitää käydä suorittamassa koe uudestaan, että saadaan siitä Rosille tulos.

Pitääpä katsella milloin sellainen seuraavan kerran jossain järjestetään ja alkaa palautella Rosille mieleen liikkeitä. Tai lähinnä sitä paikallaoloa joudutaan harjoitella, muu kyllä sujuu edelleen..

Kuvissa Rosi ja espanjanvesikoira Cara.

Tokon yhteistreenit

2010-09-12T21:18:00.003+03:00

Josko nyt kuitenkin kirjottaisi pikaisen yhteenvedon viime viikon yhteisreeneistä..

Ihan alkuun otettiin ryhmäpaikalla olo. Rosi vaihtoi asentoa ehkä noin 100 kertaa ja loppu vaiheessa nousi jopa ylös. Ei tullut yllätyksenä, sillä viimeisin paikkamakuu ollaan tehty BH-kokeessa. Kävin palkkaamassa välissä pari kertaa ja lopetin sitten suosiolla aika aikaisin, kun huomasin, ettei Rosi oikeen meinaa pysyä aloillaan.

Kokeiltiin hyppyä. Tehtiin esteestä tosi matala ja lisättiin paloja vähitellen. Ihme ja kumma, mutta nyt Rosi suostui hyppäämään esteen yli, vaikka toko vklopussa se ei tajunnut esteestä mitään. Heitin sille ensin lelun, kun se oli esteen päällä hyppäämässä, mutta todettiin, että parempi, jos palkka tuleekin apuohjaajalta. Rosi nimittäin yritti katsoa muhun päin ja takaa tuleva palkka ei edistänyt asiaa. Saatiin kuitenkin pari ihan hyvää hyppyä. Toisaalta kun paloja oli tarpeeksi monta, eikä Rosi nähnyt esteen yli, se kiersi esteen. Hiljaa hyvä tulee, ei saisi ahnehtia. (tästä muuten puhuttiin treenin aikana paaaljon! ;) :)

Sitten tehtiin seuruuta. Inka naksutteli ensin katsekontaktista, yhdestä, kahdesta, kolmesta askeleesta pidentäen pätkää koko ajan. En pysäyttänyt liikettä missään vaiheessa ja tulikin tehtyä todella pitkä seuruu! Rosi kuulemma skarppasi enemmän mitä pidempään oltiin tehty. Tästähän Jessica Ristimäki sanoi (lähinnä hazelmoorin koirakoille, heh) Valkeakoskellakin. Kun koira osaa, sille kannattaa tehdä välillä ylipitkää/ylivaikeaa treeniä, jolloin siltä todella vaaditaan vireen ylläpitäistä ym. Meille se näköjään ainakin toimi, Rosi tajusi, ettei se nyt pääse lusmuilemaan ja yrittikin sitten paremmin.

Noottia sain taas liian kovasta kävelyvauhdista. Rosin paikka kuulemma luisuu vähän eteen ja se on myös hieman väljä, koska se ei pysy vauhdissa mukana. Kokeilin sitten ihan hidasta kävelyä ja silloin saatiin aikaan yksi parhaimmista seuruupätkistä ikinä! Tytöt laittoivat mut tekemään seuraamista myös ilman koiraa, käskyttivät käännöksiä ja tarkkailivat. Ei ollut helppoa!

Olin suunnitellut tekeväni vielä liikkeestä seisomisia, mutta päätin lopettaa työnteon loistavaan seuruupätkään.

Wilma ja Inka on varmaankin jo selostanut omat tekemisensä omissa blogeissaan, joten ei niistä sen enempää. Hirveän kiva oli treenata porukalla :) Rosi sai takaluukkuun seuraksi Rommin ja Sätkän, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Jee, hyvä koiruus!

2x agiliitoa

2010-09-12T20:36:00.005+03:00

Torstaina oltiin toka vikaa kertaa Konalassa agilityssa. Aiheena oli tällä kertaa sylikäännökset. Se meni jostain kumman syystä omalta osaltakin ihan ok! Kouluttaja tosin sanoi mulle (taas kerran) treenin päätteeksi, että "ihan loistava koira sulla on, mutta kun et itse vaan osaa!" :D

Tehtiin ensin rataa ja sitten vähän lyhyempiä harjoituspätkiä, joissa oli mukana pituuseste, rengas ja pussi. Renkaan joudun vielä vetämään keskeltä, eikä se ole ihan maksikorkeudessakaan, mutta aika hyvin se lähti sujumaan. Pussi ja pituus sujuvat hienosti. (Ja vaikka viime postissa taisin kirjoittaa, pituus EI ollut viimeksi täys pitkänä. Neljä palaa siinä oli, mutta ei ihan niin leveänä, kuin kisoissa..) Otettiin myös pitkiä suoria, joissa oli aitoja+rengas tosi lyhyillä välimatkoilla, jotta koira oppisi sovittamaan askeleet esteiden väliin. Aluksi Rosi hyppi yli kaksi estettä kerrallaan, mutta tajusi pian jutun juonen.

Keppejä tehtiin myös pitkästä aikaa, tällä kertaa pelkillä ohjureilla. Huijattiin Rosia vähän keppien väleissä olevilla nameilla, jolloin se pujotteli, eikä karannut ohjureiden yli/ali. Loppua kohden Rosi alkoi selvästi hahmottamaan idean.

Torstain treeni oli todella antoisa, harjoitukset oli juuri sitä mitä me kaivattiinkin! Jäi todella hyvä fiilis ja saatiin sillä kerralla harjoituksista ihan maksimit irti. Päällimmäiseksi jäi mieleen taas se, että ohjaus pitää viedä loppuun saakka, koira pitää heittää esteelle. Toiseksi edelleen se rintamasuunta. Rosi kääntyy kas kummaa, vaikka kuinka tiukasti, kun vaan itse käännyn seuraavalle esteelle.. Eipä ole kovin ihmeellinen asia, mutta yllättävän vaikeaa käytännössä.

------

Tänään alkoi sitten AST:n treenit Puolarmetsän kentällä. Aloitus ei ollut niin lupaava. Harhailin ensin melkein 30min ihan kentän lähistöllä, kun en löytänyt perille. Treeni-intoa laimensi myös se, että koko treenin tihkutti vettä..

Niin tai näin, jaettiin ryhmä kahteen, maxit - mini/midit ja saatiin kaksi lyhyttä rataa tehtäväksi. Kouluttajat halusivat nähdä meidän tasoa, joten tehtiin radat vaan oman parhaan taitomme mukaan. Kepeillä ei ollut mitään verkkoja/ohjureita, tehtiin elämän ensimmäistä kertaa A ja puomi kokonaisuudessaan- lopputulos silti yllättävän positiivinen. En ala selostaa ratoja sen tarkemmin, en edelleenkään jaksa piirtää niitä koneelle.

Kepit meni ihan pieleen, en osaa vetää koiraa kädellä, eikä Rosi sen paremmin osaa seurata kättä kepeillä. Siitä ei sen enempää.

Puomilla vedin aluksi kädellä Rosia namin perässä, se seurasi, eikä ollut moksiskaan, vaikka kävikin aika korkealla. Toisella kerralla se lähti ihan itse juoksemaan puomia eteenpäin ja kontaktit siinä vähän kärsi. Kolmas yritys oli ihan ok, Rosi eteni rauhallisemmin, otti kontaktit oikein, mutta tuli pois puomilta ennen lupaa.

A oli aika samantapainen. Rosi ei aristellut estettä, kiipesi rohkeasti, otti kontaktit, muttei tässäkään odottanut lupaa jatkaa.

Kiintoisaa oli se, että ulkokentällä Rosi oli rauhallisempi odotellessa. (Eikö se tajunnut, että pääsee treenaamaan, kun oli uusi paikka, vai mistä johtuu?) Toisaalta uudessa paikassa Rosi ei ollut oikein kuulolla, vaan lähti muutamaankin otteeseen kesken radan juoksentelemaan ympäriinsä ja haistelemaan paikkaa.. Torstain treenipaikassa se ei tee sitä nimittäin enää ollenkaan.

Agility on haastavaa- ohjaajalle!

2010-09-08T10:39:00.005+03:00

Parit agilitytreenit on jäänyt kirjoittamatta. Molemmilla kerroilla oli taas kunnon radat joilla toisella harjoiteltiin jaakotusta ja toisella persjättöjä. Ei mitään aavistusta ovatko nämä termit ihan yleisessä käytössä, mutta niitä kuitenkin harjoiteltiin. Toissa kerralla kokeiltiin muuten pituuttakin, lelun perässä koko pitkän esteen hyppääminen ei tuottanut mitään ongelmaa.

Mutta se ohjaus.. Rosi lukee minua ihan kivasti, mutta itse sähellän ihan olan takaa! Viime kerran treenissä kouluttaja laittoi meidät juoksemaan radalle pari kertaa ilman koiraa. Tarkoituksena oli tehdä rata aivan, kuin koira olisi mukana, käskytyksineen päivineen. Näin se jopa onnistuikin, mutta kun otin Rosin mukaan kaikki unohtui samantien. Harmittaa, että itselle ei vaan mene jakeluun ohjauskuviot ja sen takia menee pieleen. Toisaalta eihän meillä ole kun vasta 8 tai 9 kertaa agilitya takana. Ehkä ei vielä kannata surra, kun ei päässä raksuta tarpeeksi, että ehtisi ohjaamaan nopeaa koiraa oikeaan suuntaan :)

Sitten iloinen yllätys: päästiin Agility Sport Teamin 6:n kerran jatkokurssille! Ensimmäinen kerta on jo nyt sunnuntaina. Josko sitä kautta avautuisi mahdollisuus päästä seuraan treenaamaan. Harmittavaa vaan, sillä tiedän, että ainakin kaksi treenikertaa jää meiltä välistä töiden ja muiden pakollisten jo aikoja sitten sovittujen menojen takia :(

Rosi sai eilen hienon vihertävän-ruskean Hurtan takin (ja uuden nahkahihnan, joka on ollut ostoslistalla ehkä 4 kuukautta..) AST:in treenit on ulkokentällä, joten takille on kohta tarvetta, kun ilmat vielä viilenee. Alkulämmittelstä ei ole mitään hyötyä, jos koiran joutuu silti laittamaan kylmään autoon odottelemaan..

Rosin kanssa on ollut muutama viikko vääntöä perusasioista, mutta nyt se on onneksi vähän rauhoittunut. Mikälie murrosikä sillä (taas) on menossa. Jos se vaikka tämän jälkeen vähän aikuistuisi, täyttäähän se parin kuukauden päästä kaksi! Havahduin tähän asiaan pari päivää sitten ja tuntuu kyllä oudolta ajatella, että tuo höpsö pentu olisi kohta "aikuinen".

Lauantaina käytiin Inkan+aussie Rommin ja bc Sätkän sekä Vilman+valkkari Riston kanssa treenaamassa. Pari tuntia vierähti kyllä tosi äkkiä, miten sitä juttua aina riittääkin ;) Mutta siitä myöhemmin oma postaus.

Agilityn ahaa! elämykset

2010-08-23T16:39:00.003+03:00

Torstaina käytiin jälleen agiliitämässä. Edellisen viikon kerta jäi meiltä välistä.

Uutena kouluttajana toimii Anne Savioja. Hän teki meille samantien 20 esteen radan, joka onneksi tehtiin ensin noin 5 esteen pätkissä. Radalla oli aitoja, putkia ja kepit. En edes yritä selostaa rataa tähän, enkä osaisi sitä enää varmasti piirtääkään, mutta kerrotaannyt jotain yleistä. Paikalla oli 2xbordercollieita ja 2xausseja (Rosi siis mukaan lukien) sekä yksi espanjan/portugalin vesikoira. Vauhtia riitti siis kaikilla koirakoilla. Alkeiskurssillahan koiria oli mineistä maxeihin ja nyt olikin kiva, että kaikki olivat samaa kokoluokkaa..

Radalla oli muutamia valssauskohtia, jotka tuotti itselle jälleen vaikeuksia. Yhdessä kohdassa valssi täytyi tehdä esteen edessä ja olin joka kerta auttamattomasti seuraavan esteen tiellä, kun Rosin olisi pitänyt siitä hypätä.. Putket Rosi osasi hakea tosi kivasti, se on edelleen Rosin ehdoton lempparieste.

Koin radalla ison ahaa-elämyksen. Meidän kouluttaja käski jossain vaiheessa laittamaan kädet taskuun ja ohjaamaan pelkillä olkapäillä. Tämän jälkeen vaikeatkin välistä vedot, ihan kaikki ongelma kohdat sujui kuin tanssi! Olkapäillä ohjatessa jouduin tietysti kääntämään koko yläkroppaa huomattavasti enemmän, jolloin rintamasuunta pysyi oikein ja Rosi kulki oikeaan suuntaan. Ensi kerralla kokeilen tätä ihan ehdottomasti uudestaan!! Ihan mieletön fiilis, kun koira menee just sinne minne haluatkin, vaikka kädet oli taskussa. Mitä tästä opimme: kädet vaan sotkee ja häiritsee koiraa, jos niitä ei osaa hallita :D

Radan pätkää

2010-08-07T16:18:00.005+03:00

Torstaina oli agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta. Oma kouluttajamme ei pääsyt tulemaan, joten meillä oli sijainen. Jo tästä syystä treenistä tuli todella erilainen kuin yleensä. Muutenkin minulla (ja muutamalla muullakin) taisi olla kouluttajamme kanssa hieman näkemyseroja koulutustekniikoiden suhteen..

Alkuun otettiin kepit. Ensimmäisellä kokeilulla Rosi meni kepeille sisään ja pujotteli ihan nätisti, mutta minä sain heti huutia käskytyksen myöhästymisestä. Olin alkuun kyllä sanonut, ettei Rosi hahmota vielä käskyä "kepit" ja annan sen edelleen juuri silloin kun se lähtee ensimmäiseen väliin.. Noh, kouluttaja oli eri mieltä ja siis käskytys myöhässä. Kokeiltiin lähetystä uudestaan (vaihdoin puolta tässä välissä) ja annoin käskyn ennen kuin Rosi lähti kepeille. Pipariksi meni ja Rosi lähti juoksemaan keppien vierellä. Sain sen lopulta pujottelemaankin, mutta omasta mielestä tekniikka ei ollut hyvä. Käsiavuista sun muusta on aina oma vaivansa päästä eroon, mutta ennen kuin käskyn merkitys on koiralle selvä, on sitä aika turha antaa etukäteen.

Putki oli "S" muodossa. Rosi haki putken suun taas hyvin, mutta huomasin selvästi että vauhti vähän hidastui, kun putki oli väännetty eri muotoon :)

Pussia kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Ensin kouluttaja piti pussin suuta auki ja lähetin sen muuten samoin kuin putkeen. Ei ongelmaa, Rosi ei tainnut edes huomata, että tehtiin uutta asiaa. Kun se meni niin hyvin kouluttaja sanoi, että voidaan kokeilla samantien ilman että kukaan pitää kiinni. Rosi meni vauhdilla tästäkin läpi, se ei välittänyt ollenkaan kankaasta. Tällaisissa tilanteissa olen aina tyytyväinen, kun koira on niin rohkea! :)

Kontakteja tehtiin puomin alastulolla, tällä kertaa nostettiin koirat puomille. Rosi teki tälläkin kertaa aivan loistavat kontaktit :) (nami edelleen puomin edessä maassa) Tän jutun se on selvästi nyt tajunnut mitä haetaan!

Otettiin vielä aita-putki-aita yhdistelmää. Melko suora linja ja putki edelleen "S". Tämä oli helppoa molemmille.

Seuraavaksi tehtiin suunnilleen "U"n muotoinen rata kepit-aita-aita-putki-aita-aita. (Näitä ratoja voisi alkaa piirrellä, eihän näistä muuten ymmärrä mitään) Ensimmäisellä yrityksellä päästiin kaikki muut paitsi viimeinen este. Kaksi viimeistä aitaa muodosti "L"n vasemmalle, sinänsä suht helppo juttu, mutta oma ohjaus vaan auttamattomasti myöhässä ;)
Toisella yrityksellä Rosi meni ohi putkesta (!?) mutta sain sen kutsuttua takasin ja päästiin loppuun jälleen vikalle esteelle kompuroimaan :) Päästiin kuin päästiinkin vika este yli, mutta Rosi ehti kyllä aika monta kertaa pyörähtää ympäri ennen sitä.

Rosi seuraa ohjausta tarkasti, ongelmana vaan on, etten itse vielä hahmota aina ohjauksen suuntaa :D

Lähes yksityisopetusta agilityssa

2010-07-30T20:37:00.004+03:00

Eilen oli oikeen luksusagilitytreenit! Meitä oli kaksi koirakkoa paikalla. Saatiin ruhtinaallisesti ohjausta ja pystyttiin todella keskittymään mm. ohjaukseen.

Aloitetaan vaikka kontakteista.. Viime viikollahan Rosi rynni puomilla ihan miten sattuu ja poikitti lopussa. (Puomin alastulo edelleen maassa) Tällä kertaa otettiin taas niin, että meidän kouluttaja toimi apuohjaajana ja pysäytti Rosin namilla kontaktille. Se sujui ja tehtiin niin, että hän enää osoitti maassa olevaa namia. Sekin sujui ja päätettiin nostaa puomin toinen pää pöydälle. Näin kun tehtiin kontaktit sujui ehkä paremmin kuin ikinä. Rosi ei aristellut yhtään, vaikka puomi olikin korkeammalla. Se teki tosi hienot pysähdykset kontaktille ja sai niistä oikeen kunnon namipalkankin. Ensi kerralla kokeillaan tehdä ilman apuohjaajaa, niin että asetan namin Rosin nähden puomin päähän maahan ja lähetän sen sitten puomille.

Otettiin treenin lopussa myös muutama puomin ylösmeno. Laitoin namin kontaktille vähän yli puoleen väliin, annoin käskyn "puomi" ja "koske" kun Rosi löysi/söi namin. Sujui hyvin. Ilmeisesti osa ei edes harjoittele ylösmenokontakteja, mutta meidän kouluttaja perusteli sitä niin, että koira oppii menemään tiukassaki paikassa puomille ja kontaktille, eikä voi loikata suoraan puoleen väliin. Kuulostaa järkevältä.

Kepit (edelleen verkoilla). Kouluttaja huomasi, ettei Rosi oikeen ymmärrä "kepit" käskyn merkitystä. Sanoin käskyn väärällä hetkellä (koira katsoi minuun, tai johonkin muualle) eikä siis osannut yhdistää sanaa keppeihin. Parin toiston jälkeen onnistuin ohjaamaan kädellä ja sanomaan käskysanan juuri oikeaan hetkeen ja silloin Rosi lähti kepeille oikein. Tässä täytyy siis jälleen ohjaajan harjoitella..

Rengasta otettiin keppien yhteydessä, jotta saataisiin kepeille menoon vauhtia. Se auttoi ihme kyllä hahmottamaan oikeaa käskytyshetkeä ja Rosikin meni kepeille puoli vahingossa sisään.

Sitten olikin aidoilla valssiharjoitusta. Edelleen sama kuvio, kuin viimeksi. Tosin lisänä putki, jonka jälkeen oli tarkoitus tehdä sama kuvio toisen suuntaan. Me ei päästy putkeen asti, kun omaan ohjauksen takia jouduttiin ottamaan monta toistoa jo pelkillä esteillä :) Hankalaa oli se etten alkuun luottanut siihen, että Rosi menee toisen esteen yli. Menin liikaa koiran mukana enkä sitten enää ehtinyt valssata ja ohjata koiraa seuraavalle estelle. Tehtiin sitten niin, että lähdin itse lähes Rosin vierestä ja jäin reilusti sen taakse. Näin ehdin valssaamaan ja ohjaamaan Rosin vielä viimeiselle esteelle. Muutama toisto tätä ja askeleet jäivät mieleen, jolloin koko muu ohjaus helpottui huomattavasti! Takaa leikkausta oli myös tarkoitus kokeilla, mutta se jäi ensi kertaan.

Treenikerrasta jäi mahtava fiilis. Rosi oli koko ajan kuulolla ja hallinnassa! Se oli lähes koko ajan vapaana hallissa, eikä yrittänyt kuin kerran livistää. Silloinkin se tuli kutsusta salamana takaisin. Näköjään toisten koirat on sille vielä niin suuri häiriö, ettei se pysty kunnolla keskittymään ja siksi se on ollut niin mahdoton välillä. Kun yrittää opettaa uutta asiaa ja toinen koirakko tekee vieressä, niin ei ihme jos koira ei keskity vaan tekeminen menee sijaistoiminnolle.. Viikonlopun ja eilisen jälkeen on koiraan paljon luottavaisempi olo. Seuraavalla kerralla en itse ehkä jännitä niin paljon pysyykö Rosi hallinnassa vai lähteekö koko touhu lapasesta -koirakin sen varmasti vaistoaa ja ehkä toivottavasti pysyy paremmin luona.

Niistä metsäjäljistä edelleen ehkä myöhemmin, blogin kirjoittaminen saa tältä erää jäädä!

Hazelmoor tapaaminen Valkeakoskella 24.7.

2010-07-30T20:12:00.004+03:00

Viime lauantaina ajoin Rosin kanssa Valkeakoskelle tapaamaan kasvattajaa ja muita Hazelmoorilaisia koirineen. Ilma oli vähän tuulinen ja pilvinen, mutta eipähän ollut ainakaan liian kuuma.

Melkein samantien kun päästiin paikalle osallistuttiin juoksukilpailuun. Rosi ei ollut ihan nopeimmasta päästä, mutta ihan hauskaa oli joka tapauksessa!

Sen jälkeen käytiin tekemässä pellolle jäljet Eijan&Lucan sekä Lauran&Lempin&Tarun kanssa. Oli meidän osalta aika ex tempore päätös lähteä jäljestämään, joten ei ollut jälkiliinaa eikä purkkeja mukana.Tein Rosille tauon jälkeen taas lyhyen epämääräisen ja loivan kaarevan jäljen, jossa namia siellä täällä. Tuli pieni ojan ylityskin! Jäljet saivat vanheta hetken aikaa. Sain Eijalta Lucan jälkivaljaat lainaksi ja kokeiluun, kun välillä tuntuu että Rosia häiritsee jalkojen välistä kulkeva hihna.
Rosi teki yllättävän hyvää työtä, nosti päätään välillä, mutta jatkoi ihan kivasti taas nenän käyttöä. Ojan ylityksessä ei ollut mitään ongelmaa (olin tosin tallannut sitä vähän huolellisemmin..)
Muilta tuli vinkiksi antaa koiralle enemmän tilaa ja liinaa kun se jäljestää. Puhuttiin muutenkin keppien ja kulmien opettelusta, siitä kun koira hukkaa jäljen jne, tuli tarpeeseen nekin ohjeet. Itse sain lisää innostusta tähänkin hommaan ja ollaankin tehty tällä viikolla kolme metsäjälkeä!! Niistä myöhemmin lisää.

Iltapäivällä osallistuttiin agility kisaan, oli meidän 5. kerta agilitya koko elämässä ja ihan ensimmäinen rata! Kepit ja renkaan jätin suosiolla väliin, kun ne on vielä niin heikolla pohjalla. Meidän rata koostui siis vain putkesta ja aidoista. Omalla kohdalla ohjauksesta ei voi vielä edes puhua, mutta Rosi seurasi joka tapauksessa todella hienosti ja haki putken ihan loistavasti! Huomasi, että Rosi oli ihan innoissaan eikä sillä käynyt mielessäkään lähteä muualle juoksentelemaan. Jee!

Oli kiva nähdä Lucaa ja Unnaa ja vähän vertailla sisaruksia. Aika samanlaisia tapauksia vaikuttavat olevan :)

Kauhukakara agilityhallilla

2010-07-22T22:47:00.005+03:00

Meillä tulee agilityhallilla kaikki hankaluudet mukavasti esiin. Ensinnäkin Rosi on niin täpinöissään, ettei se pysy yhtään kuulolla. Ekat puoli tuntia se vaan säheltää, se tunkee nokan joka paikkaan, kiskoo hihnassa, huutaa aina vähän toisille koirille ja ihan ylipäätään pyörii vimmattuna ympyrä. Se ei pysty keskittymään annettuihin tehtäviin ja tekee vähän miten sattuu.

Tänään meidän "kuriton koira" taidonnäyte oli (melko treenin alkuun tosiaan) se että, keppien päätteeksi Rosi palkkasi itseään kunniakierroksella hallia ympäri... Taas kaikui kutsut kuuroille korville. Sain sen aika nopeasti onneksi kiinni ja eikun koira samantien niskasta raahaten autoon. Hain se takaisin ja loppu ajan se oli sitten jo vähän nätimmin. Tuli silti vähän huonompi treeni sen jälkeen, kun en oikeen luottanut siihen, että se pysyy käskyn alla ja tuli tehtyä vähän vähemmän.

Kontaktit oli huonot. Rosilla oli ihan järjetön vauhti puomin päähän, vaikka yritinkin rauhoitella sitä hihnalla. Se johti vaan siihen, että Rosi poikitti tai teki muuta kummallista puomin päässä. Saatiin ehkä 2 onnistunutta kontaktia. Ei tehty kovin montaa, mutta silti.

Putki meni ihan hyvin. Se oli lähes "u"n muotoinen, eikä se ollut Rosille edelleenkään hankalaa. Tein lähetyksiä vähän kauempaa, jotta Rosi saisi itse hakea putken suuta. Pari kertaa kävi niin, että Rosi haki putken suun tosi hienosti, mutta pysähtyi sitten etujalat putkessa, takajalat ulkona miettimään, että olikohan tää nyt oikein :) Tätäkään ei tehty kuin ihan muutama toisto.

Kepit. Lähetin Rosin edelleen ihan keppien suulta. Se taisi vähän paremmin hahmottaa asian, kuin viime viikolla. Hidas se on silti tätä hoksaamaan. Opetuskeinossa taitaa olla jotain vikaa.. Täytyy muistaa ens kerralla vahvistaa sisäänmenoja pelkällä ekalla keppivälillä.

Rengasta otettiin noin 5 toistoa. Muutama niin, että houkuttelin Rosin läpi toiselta puolelta ja muutama niin, että lähetin Rosin renkaaseen seisomalla samalla puolella rengasta. Tein tarpeeksi helppoa, ettei se vaan olisi mennyt sivuilta läpi. Tällä kertaa ei mennyt.

Ja sitten oli hyppysarja. Näistä Rosi innostui ihan tosissaan! Tehtiin edelleen samaa kuviota, kuin viimeksi. (En jaksa selostaa uudelleen, enkä myöskään piirrellä kuvia, joten edellisestä postauksesta löytyy, jos jota kuta kiinnostaa) Harjoiteltiin tällä kertaa valssausta 2. ja 3. esteen välillä. Rosi teki hienoa työtä ja meni just sinne minne oma rintamasuunta osoitti. Harmi vaan omassa motoriikassa on vielä vähän puutteita, ettei viimeiselle esteelle päästy kuin kerran ;)

Muuten siis ihan mukiinmenevä kerta, kunhan vaan hallintapuoli olisi kunnossa..

Täytyy ottaa agilityyn sama neuvo, kuin mikä tokoleirillä saatiin. Että kaikki tekeminen lähtee vain Rosin omasta kontaktista, ei niin päin, että heiluttelen leluja ja houkuttelen sitä, kun se on kiinnostunut jostain muusta. Tässä kirjoitellessa tuntuu, että meidän hallintaongelma on juuri tuossa. Rosi on varmaankin niin tottunut siihen, että kyllä se omistaja sieltä aina perässä tulee. Muut koirat ei näe treenatessa muuta kuin omistajansa ja Rosi taas vähän toisinpäin. Kyllä se tekee, kun sitä huvittaa, eikä ole muutakaan kiinnostavaa lähettyvillä, mutta muussa tapauksessa.. Toisaalta se ei ole luonteeltaankaan maailman miellyttämishaluisin koira. Se tekee, jos siitä on itselle jotain hyötyä.

agiliitelyä ja reissaamista

2010-07-16T23:33:00.003+03:00

Toissa torstain agility on jäänyt kommentoimatta, mutta jatketaan nyt sitten eilisen treenistä.

Aloitetaan nyt vaikka putkesta. Rosi tykkää putkesta! Se ei yhtään epäröinyt, vaikka putki oli melkein "U":na. Ensi kerralla voisi ottaa enemmän lähetyksiä vähän kauempaa ja vähän haastavammista kulmista, koska Rosi selvästi hakee nyt putkeen itsekin.

Kontaktit. Tehtiin taas maassa olevan puomin alastulolla. Meni ihan huippu hienosti! Tein nyt niin, että jätin Rosin istumaan puomin eteen, laitoin namin maahan puomin päähän ja lähetin Rosin puomille eri puolilta ja eri etäisyyksiltä. Se menee puomin jo aika reippaasti, mutta pysähtyi joka kerta nätisti takajalat puomilla syömään namin.

Kepit sen sijaan on Rosille jostain syystä hankalat. (Tehdään edelleen verkoilla)Se pujottelee ihan kivasti kyllä, mutta ei edelleenkään oikeen tajua mitä "kepit" tarkoittaa. Joudun lähettämään sen ihan keppien edestä ja todella auttamaan, että se hoksaa mennä sisään. Kokeiltiin ihan pelkkiä sisäänmenoja toisilla kepeillä, joissa ei ollut verkkoja ja se meni jo paremmin. Tätä täytyy vahvistaa vaan niin paljon kuin mahdollista.

Otettiin taas hyppyjä kolmen esteen sarjana. Näissä harjoituksissa hankalinta oli oma ohjaaminen. Mulle oli jotenkin hirveän hankala sisäistää miten päin ohjaan koiraa, jotta se jatkaisi oikeaan suuntaan. Kuvio oli yksinkertaisesti sanottuna vähän "u":n muotoinen. Kaksi estettä ensin suorassa linjassa ja sitten kolmas puolikaarena vasemmalle. Onnistuin ihan muutaman kerran vain ohjaamaan Rosin kolmannelle esteelle, niin että se oikeasti hyppäsikin sen. En osannut kääntää omaa kroppaa tarpeeksi ajoissa kolmannelle esteelle, joten Rosi jatkoi aina esteen ohi eteenpäin. Se menee jo nyt niin kovaa, etten ehdi ajatella! :D Ensi kerralla otetaan varmaan lähinnä sitä puolikaarta, jotta itselle jää kroppaan muistikuva liikkeestä. Tai pitäisi ehkä harjoitella sitä kotona ihan kuivaharjoitteluna.. ;)

Käydään joka kerralla aina jotain uuttakin läpi ja tällä kertaa oli rengas. Tein ensin niin, että jätin Rosin ihan renkaan eteen istumaan ja houkuttelin sen läpi. Tällä tekniikalla sujui, mutta kun otin ahneuksissa liikaa välimatkaa (metri) renkaaseen, niin Rosi menikin sivuilta läpi. Tätä saa jäädä myös vahvistelemaan ihan kunnolla, ettei se vaan opi, että jostain muualtakin kuin renkaasta pääsee läpi...

Toissa kerran treeneissä Rosi oli vähän ylivilkkaalla päällä ja piti meteliä, kun muita koiria palkattiin leluilla.. Se oikeen kyttäili muiden tekemisiä, mikä yllätti itsenikin, yleensä se ei ole juuri välittänyt muiden riekkumisista, kunhan vaan eivät ole ihan nokan alle tulleet. Eilen sitten osasin jo vähän ennakoida, eikä se pitänytkään meteliä oikeastaan yhtään. Toisaalta eilisessä treenissä ei ollut juurikaan odottelua, kun kaksi koirakkoa oli poissa.

Tänään käytiin päiväretkellä Tallinnassa ja Rosi oli mukana. Sitätulee otettua moneen paikkaan mukaan, kun sen kanssa on nykyään niin helppo kulkea missä vaan. Se pääsi (joutui) muutamaan kauppaankin kiertelemään, mutta se vaan käveli tyynesti perässä. Se on sen verran rautahermo, että se pistää maate, olipa ympärillä minkä verran hälinää tahansa ja myös osaa levätä kun tilaisuus tulee. Kun syötiin ulkona, Rosi nukkui pöydän alla ja laivassakin se lepäili ihan rauhassa, vaikka ympärillä oli vilinää. Sai kauheasti kehuja kanssa matkustajilta, kun se osasi olla niin hienosti :)

Tokoviikonloppu Valkeakoskella 3.-4.7.

2010-07-10T20:48:00.007+03:00

On niin ihanat ilmat ollut, ettei koneen ääreen ole juuri tullut istuttua, nyt kuitenkin vähän päivitystä Australianpaimenkoirat ry:n tokoleiristä. Paikkana oli Valkeakosken kennelkerho ja kouluttajana Jessica Ristimäki.

Ennen varsinaista koulutusta käytiin läpi teoriaa, Jessica kertoi omista koulutusmetodeistaan niin pennun kuin aikuisemman koiran kanssa. Oli hirveen mielenkiintoista kuunneltavaa, tällaista pitäisi olla useamminkin!

Sitten päästiin tekemään. Kumpanakin päivänä oli aurinkoista ja kuuma. Pelkäsin vähän jaksaako Rosi tehdä yhtään mitään, mutta ihan hyvin jaksoi kuitenkin. Suurin osa koirakoista oli meitä aika paljon pidemmällä koulutuksessa, joten muita seuratessa näin ja kuulin monta ihan uutta asiaa. Saa nähdä kuinka kauan neuvot pysyy mielessä, kun ei varmaankaan vielä hetkeen oteta ruutua jne.

Me aloitettiin ihan leikkimisellä. Rosi kyllä leikkii, mutta ongelmana oli, etten osannut yhdistää leikin intoa ja virettä itse tekemiseen. Tähän auttoi ihan se, että otin lelun tavallaan vähitellen pois. Pidin pannasta kiinni ja vedin samalla lelua maata pitkin pois päin koirasta. Tästä lennosta koira sivulle ja seuraamaan, vire jäi päälle ja saatiin aikaa kivoja lyhyitä seuraamispätkiä. Sain vinkiksi olla itse leikkiessä koko ajan liikkeessä, saisin juosta Rosin kanssa enemmän ja ottaa vähän vähemmän vetoleikkejä, joista Rosi ei kuulemma ole yhtä innoissan. Itsehän en tällaistakaan ole tullut edes ajatelleeksi..

Tästä päästiinkin seuraavaan aiheeseen, eli seuraamiseen. Halusin Rosin pitävän kontaktin paremmin pitkilläkin suorilla. Pian kävi ilmi, että korjasin kontaktin tippumista liian vahvasti, mikä teki Rosista hieman passiivisen. Tässä siis ongelman ydin, välillä pitkäkin pätkät on sujuneet tosi hienosti, mutta kun olen joutunut korjaamaan paljon, koko seuraaminen on mennyt ihan pipariksi. Koko viikonlopun aikana ei otettukaan yhtäkään oikeasti pitkää pätkää, vaan tehtiin ihan lyhyitä seuraamisia. Aina jos kontakti tippui korjasin hihnalla, mutta todella kevyesti nykimällä, "ärsyttämällä" koiraa, kunnes se taas otti kontaktin -> palkka. Muutaman toiston jälkeen, ei tarvinnut kuin kerran huomauttaa ja Rosi korjasi. Opettelin siis itse korjaamaan oikein ja niin, että koira pystyi vielä huomauttamisen jälkeen jatkamaan annettua tehtävää, eikä niin, että koira passivoitui korjaamisesta. Tällä viikolla pari iltaa sitten, kun otin pari pätkää seuraamista en joutunut kertaakaan edes korjaamaan!

Uutena asiana otettiin liikkeestä seisomista. Tehtiin niin, että peruutin koirasta pois päin ja houkuttelin sitä tulemaan minua kohti. Jossain vaiheessa huusin käskyn "seiso" ja heitin samaan aikaan pallon koiran taakse. Tätä muutama toisto ja sitten sama, mutta käskyn jälkeen ihan sekunnin odotus -> koira seisahtuu ->pallo. Tätäkin ollaan kokeiltu ja hienosti sujui! Tästä kai jatketaan niin, että aikaa pidennetään ennen kuin pallo lentää ja jossain vaiheessa otan koiran sivulle ja tehdään sama siitä.

Kokeiltiin myös hyppyä toisena uutena asiana, mutta Rosi hyppäsi esteen ehkä yhden kerran ja muina kertoina se pääsi livistämään ja kiersi esteen. Rosi ei selvästi ymmärtänyt mitä siltä haetaan ja meni lukkoon, ja alkoi sijaistoimintana haistella maata jne. Jätettiin juttu sitten kokonaan, ettei se ihan kokoonaan menisi passiiviseksi. Tällaiset tilanteet on itselle vaikeita, en ole edes osannut ajatella sijaistoimintaa, vaikka se aina silloin tällöin on treeneissä tullut puheeksi. Nyt jälkeenpäin ajatellen seuraamiseen on liittynyt tätä haistelua, kun olen joutunut kauheasti korjaamaan.

Hallintakin tuli puheeksi, kun Rosi päätti viimeisessä treenissä lähteä moikkaamaan Aijan ja Ellin koiria, jotka olivat auringolta piilossa telttojen edessä kentän laidalla. Tällaisessa tilanteessa kuulemma kannattaa tehdä koiralle todella selväksi, ettei käytös ole toivottua. Sehän meillä on välillä ollutkin hankalaa, kun Rosi on innostunut vielä lisää äänen korottamisesta ym.

Koiran intoa ja kiinnostusta itseä kohtaan kannattaa lisätä olemalla itse passiivinen. Mitään ei tapahdu, jos koira ei itse ota kontaktia. Tämä oli meillä varmaan yleisesti ottaen paras neuvo koko viikonlopussa. Toivoisin, että Rosi tekisi enemmän töitä mulle, eikä toisin päin. Katotaan miten vaikuttaa Rosin töiden tekoon ;)

Lauantai-iltana oli ihana päästä päivän päätteeksi saunomaan ja uimaan. Teki hyvää auringossa seisomisen jälkeen päästä vähän viilentymään! Meillä oli muutenkin mahtava porukka koossa, ei ollut yhtään liian totista, vaan tosi rentoa ja hauskaa menoa :) Kiitos vaan kaikille siitä! Oli kiva myös huomata, että vaikka me ollaankin Rosin kanssa ihan alkumetreillä tokon suhteen, niin kaikki avuliaasti antoi neuvoja jos vaan kysyi ihan mistä tahansa asiasta. Sekin oli helpotus huomata, ettei kaikkien muidenkaan koirat välttämättä pyöri jaloissa, vaan ovat aika itsenäisiä. Välillä on alkanut epäilyttää, että mikä omassa koulutuksessa on vialla, kun Rosi ei ole sellainen "teen ihan mitä tahansa ikinä haluat ja hyppelen omistajaa vasten huomion toivossa" -tyyppi. Se tekee kyllä ja on innoissaan, muttei myöskään pelkää ottaa välimatkaa ja juoksentelee lelun kanssa mielummin vähän kauempana, kuin ihan jalkojen juuressa.

Viikonlopusta taas innostuneena tulee varmasti treenattua itsenäisestikin enemmän, vaikka koulutus onkin kesätauolla.

Edit. Kuvista kiitos Inka Häkkiselle!!

Agilitya

2010-07-08T17:58:00.003+03:00

Viivellä tulee jälleen päivitys.. Tokoviikonlopulle teen erillisen postauksen, muuten tulee liian pitkät selostukset yhteen menoon :)

Viikko sitten torstaina alkoi agilityn alkeiskurssi. Ensimmäisellä kerralla otettiin putkea, keppejä ja kontakteja.

Putki oli Rosilla edelleen muistissa ja sitä otettiinkin samantien putki pitkänä suorana. Siinä ei ollut Rosille mitään ihmeellistä, joten tehtiin putken toiseen päähän loivaa kaarta. Sekään ei Rosin vauhtia hidastanut, joten seuraavalla kerralla (tänään) voisi varmaan laittaa putkea taas enemmän mutkalle. Rosilla oli putkessa jo sen verran vauhtia, että sai itsekin juosta, jotta ehti putken päähän palkkaamaan! Lähetyksessä olin vielä ihan koiran vieressä.

Keppejä tehtiin verkoilla. Ensimmäisellä yrityksellä Rosi hyppäsi verkon yli, kun pidin nami kättä liian korkealla. Loput yritykset meni kivasti, Rosi pyrki reippaasti eteenpäin, vaikka ei vielä pujotteluun varsinaista rytmiä löytänytkään.

Kontakteja alettiin harjoitella maassa makaavan puomin alastulon päällä. Rosi meni rohkeasti puomille, sehän nyt ei muutenkaan aristele uusi pintoja. Puomille ripoteltiin alkuun muutama nami ja kouluttaja oli puomin päässä namin kanssa palkkaamassa ja pysäyttämässä koiraa. Ideana siis, että koira jättää takajalat kontaktille, kunnes vapautan sen. Tälle on varmaan joku oma hieno terminsä, mutta itse en agilitysanastoa tunne yhtään!

Rosi oli aivan innoissaan, kun pääsi juoksemaan ja tekemään uusia juttuja. Putkeen se olisi mennyt joka kerta, kun sen ohi käveltiin.. :)

Tänään tosiaan illalla toinen kerta kurssia. Onneksi ollaan hallissa, ettei tarvitse tuolla sateessa kastua!

Oma mansikka, muu maa mustikka

2010-06-26T21:09:00.005+03:00

Päästiin kuin päästiinkin piiitkän ajomatkan jälkeen takaisin Suomeen. Rosin kanssa oli ihan superhelppo matkustaa! Se hölmö hyppäsi autoon ja kuljetushäkkiin joka kerta yhtä iloisena, ihan sama kuinka paljon oltiin jo sinä päivänä ajettu.

Majapaikkojen suhteen kävi myös tuuri, Saksassa (Kassel) ja Tanskassa (Dragor) Rosia pystyi ulkoiluttamaan vapaana, mikä kelpasi autoilun jälkeen Rosille enemmän kuin hyvin ;) Ruotsissa (Tukholma) päästiin kyllä ulkoilemaan, mutta vain hihnassa, vaikka hotelli ei edes ollut mitenkään ihan keskustassa. Vapaana juoksemisen sijaan käytiin kyllä vielä metrolla nopeasti keskustassa pyörähtämässä ja katsomassa josko olisi Victorian ja Danielin häistä ollut vielä jotain jäljellä. Sielläkin kävellessä Rosi oli tosi nätisti, näköjään en ole sitä turhaan pienempänä pitänyt mukana joka paikassa.. Ensimmäisenä yönä hotellissa se kuunteli tarkkaan ulkoakuuluvia ääniä ja vähän tuhahteli silloin tällöin, mutta loppu matkasta se ei enää tehnyt sitäkään.

Laivamatka meni samaten ihan kivasti, Rosi suostui pienen houkuttelun jälkeen käyttämään koirien hiekkalaatikkoa ja otti edelleen matkustamisen lunkisti. Göteborgissa oli kuulemma ollut joku isompi koiranäyttely, laivassa oli ihan hirveästi koiria!

Rosi sairaslomalla

2010-06-14T14:56:00.009+03:00

Torstaina käytiin tosiaan eläinlääkärissä ja kävi ilmi, että Rosilla oli kuumetta! Se sai jonkun piikin niskaan ja seuraavana päivänä aloitettiin 5 päivän antiobioottikuuri. Ruokahalu palasi jo samana päivänä (ilmeisesti kun piikki+mömmöt alkoi vaikuttaa) ja parin päivän lepäilyn jälkeen Rosi on ollut taas oma itsensä. Lauantain kisat jätettiin tietysti väliin, enkä käynyt sitten katsomassa muidenkaan suorituksia, vaikka olin niin suunnitellut. Otetaan edelleen ihan rauhallisesti ja vältellään ulkoilua kaikkin kuumimpaan aikaan päivästä.

Rosi saa nyt huilata muutenkin, vietetään kesälomaa ja treenitaukoa koulutuksista sinne 1.7. asti, jolloin agilitykurssi alkaa. Samalla viikolla onkin jo tokokoulutusviikonloppu ja sen jälkeen vielä muutama viikko ennen kuin koulutukset kesätauon jälkeen alkaa.

Jostain syystä kone ei suostu lisäämään kuvia, joten niitä lisää myöhemmin.

Auringonpistos?

2010-06-10T09:46:00.003+03:00

Eilen oli taas hellepäivä, noin 30 astetta. Oltiin Rosin kanssa rannalla pari tuntia, se kahlaili vedessä suurimman osan ajasta, juoksenteli vähän ympyrää ja meni sitten metsän reunaan varjoon. Se ei vaikuttanut kärsivän auringosta yhtään, vedessä läträäminen taisi viilentää aika hyvin.

Kahden jälkeen lähdin töihin ja illalla kun tulin kotiin Rosi ei ollutkaan enää omaitsensä. Se oli saanut ruoan sillä välin ja päässyt ulos ja ollut kuulemma ihan normaali, mutta kun minä tulin kotiin se ei meinannut tulla pois sängyn alta moikkaamaan. Ei siis todellakaan normaalia käytöstä, Rosi on yleensä aina iloisena vastassa, kun tulen kotiin.. Noh, ajattelin että se oli vaan väsynyt, koska se oli päivällä riehunut sen verran auringossa. Menin Rosin kanssa vielä ulos ja tässä kohtaa vasta alkoikin huolestuttaa. Rosi oli vapaana, mutta se liikkui kuin 15-vuotias vanhus, pysähteli koko ajan ja liikkui hirveän hitaasti ja varovaisesti. Lopulta käveltiin yhteensä ehkä noin 500 metriä, kun Rosia ei huvittanut liikkua. Kävin läpi koko koiran, mutta missään kohtaa Rosi ei reagoinut, eikä näyttänyt olevan kipua.

Päätin odottaa yön yli, josko olo olisi parempi. Noh, aamulla Rosi ei taaskaan suostunut tulla pois sängyn alta. Menin laittamaan sille ruokaa, (laitoin mukaan todella paljon vettä, jotta varmasti saa myös nestettä) kolistelin oikeen niitä kuppeja, mutta se tuli silti vasta hetken päästä, kun olin jättänyt kupin lattialle ja jatkanut muita puuhia. (yleensähän sen täytyy pyytää lupaa ruokakupille, mutta tällä kertaa halusin ihan vaan nähdä tuleeko se ylipäätään)

Nyt odotan, että eläinlääkäri aukeaa ja mennään sinne katsomaan löytyykö jotain mitä en huomannut. Luulen, kyllä että se eilinen aurinko oli liikaa Rosille ja siitä kaikki johtuu. Eläinlääkärillä olisi varmaan jotain liuosta, jolla saataisiin verensokerit ylös.

BH Rosi! :)

2010-06-07T16:23:00.004+03:00

Lauantaina ajeltiin BH-kokeeseen Niedernsilliin, meiltä noin tunnin ajomatkan päähän. Kenttä oli laaksossa lumihuippuisten vuorien keskellä, eipä enää kauhean paljon kauniimpaan paikkaan voi koirankoulutuskenttää laittaa!

Vajaa viiden viikon sateen jälkeen ensimmäinen hellepäivä osui sitten just koepäivälle. Vähän harmi sinänsä, koska +28 asteessa ei aussien turkki ole kovin vilpoisa ja keskikkyminen tietysti kokeessa sen mukaista..

Tuomarina Thomas Wirnsberger. Kokeessa oli 18 koirakkoa (!) Me oltiin vuorossa viimeisinä ja olin muiden suorituksia katsellessa todennut, ettei ollut koirille kovin helppo sää. Koirats oli aika haluttomia ja kaikilla oli seuraaminen kadoksissa, kokeessa oli tasan yksi koirakko joiden seuraaminen oli jotakuinkin hyvännäköistä. Samainen koira ei sitten paikallamakuussa enää jaksanut ollenkaan vaan yritti karata varjoon..

Pisteitä ei täällä saatu, ainoastaan hyväksytty-hylätty. Tuomari sanoi kuitenkin jokaisen parin jälkeen missä voisi parantaa. Läpi päästiin, jokainen ehkä jo otsikosta arvasi ja meille kommenttina ylipäätään varmuutta liikkeisiin.

Rosia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa siinä kuumuudessa mikään BH-koe, joten yleisvaikutelma meidän osuudesta oli varmaan myöskin haluton.

Seuraaminen oli hihnassa ja ilman laiskaa ja kontakti huonoa. Perusasennot läpi koko kokeen ihan jees, oikea paikka löytyi niissä.

Henkilöryhmä meni muuhun seuraamiseen verrattuna ihan ok.

Liikkeestä istuminen sujui, siitä ei valittamista.

Liikkeestä maahanmenossa jouduin antamaan lisäkäskyn.

Luoksetulo todella vauhdikas (miten Rosi tässä kohtaa muka jaksoi yhtäkkiä spurtata?) MUTTA koira tulikin kauniisti suoraan sivulle! Mulla loksahti suu auki tässä kohtaa. Olin ottanut vähän ennen koetta sivussa muutamia liikkeitä ja silloin Rosi teki tosi nätin ja suoran luoksetulon. Kokeessa sitten päätti varioida.. hmm..

Paikallamakuu oli parempi kuin ikinä, Rosi ei reagoinut mihinkään. Ei tainnut yksinkertaisesti jaksaa enää liikkua. Se ei sitten reagoinut myöskään käskyyn "istu" ensimmäisellä kerralla ja jouduin tässäkin antamaan lisäkäskyn :P

Ennen meidän vuoroa jännitti jonkin verran, mutta kentälle päästyä se ihmeellisesti katosi. Toisaalta tiesin jo muiden suorituksia nähneenä, että me päästään läpi. Ehkä sen takia ei sitten enää jännittänyt.

Ens viikonloppuna mennään ekoihin oikeisiin kisoihin, tosin omalla kentällä tällä kertaa. BgH-1 osallistutaan, jossa on samat liikkeet kuin BHssa. Yritin miettiä, että mitä koetta se Suomessa vastaisi, mutta eipä kai mitään. Tottelevaisuuskokeen ALOssa on liikkeestä seisominen ja hyppy ja pk-puolen ALO aina jonkun muun lajin yhteydessä ja siinäkin vaikka mitä muita liikkeitä. Tästä seuraava olis BgH-2, jossa tulee sitten eteenmeno ja nouto -sekään ei siis mene yhteen minkään suomalaisen kokeen kanssa.. Niin tai näin, tekee hyvää harjoitella koetilanteita. Viikonlopuksi on harmi vaan taas luvattu hellettä, joten saatta olla, että menee sekin koe ihan laiskotteluksi.

Kesäsuunnitelmia

2010-06-05T00:56:00.004+03:00

Vähän jälkijunassa mainitsen, mutta ollan Rosin kanssa menossa Australianpaimenkoirat ry:n tottelevaisuusviikonloppuun. Kesässä pitää vähintään yksi leiri olla ja tällä kertaa sitten tottelevaisuutta :)

Toinen mukava juttu on se, että päästiin 6 kerran agilityn alkeiskurssille 1.7. alkaen. Toivotaan, että alkeiskurssin jälkeen löytyisi joku seura, jossa voitaisiin säännöllisesti treenata.

Läheltä liippaa tilanteita..

2010-05-31T14:16:00.004+03:00

Mistäs tässä aloittaisi..

Meillä on satanut täällä noin neljä viikkoa putkeen ja tossa vieressä virtaavan joen vesi on noussut useita metrejä. Rosi ei tätä oikeen ole tajunnut ja yhtenä päivänä juoksi tapansa mukaan juomaan suoraan joesta. Siinä kohdassa on melko jyrkkä pudotus jokeen, mutta lopussa kuitenkin vielä pieni kaistale rantaa ja siellä Rosi sitten usein käy. Noh, nyt vesi on niin korkealla, ettei rantakaistaletta ole enää ja Rosi hyppäsi vahingossa suoraan jokeen. Koiraa ei enää näkynyt missään, vaikka juostiinkin rantaa edes takaisin. Vähän ajan päästä se onneksi ilmestyi ihan toisesta suunnasta aivan litimärkänä. Oli ilmeisesti onnistunut kiipeämään joesta takaisin ylös. Olisi voinut käydä huonostikin, koska virta on nyt sen verran kova, että on lähes ihme, että se on päässyt sieltä ylös. Rosi ei tainnut oppia mitään, sillä se meinaa edelleen juosta samasta kohdasta alas..

Treeneissäki ollaan käyty ja ensi lauantaina mennään kokeilemaan onnea BH-kokeeseen. Vähän on itsellä sellainen olo, että tulipas hätiköityä, kun ilmoitettiin itsemme mukaan, mutta saa nyt nähdä.

Seuraamiset ja henkilöryhmä sujuu hyvin, istuminen, maahanmeno ja luoksetulo samaten. Mikään ei ole täydellistä ja kaikkea voi aina parantaa, mutta nämä me osataan, eikä niissä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Kunhan vaan kentän laidalla kukaan ei syö mitään, niin Rosin mielenkiinto pysyy minussa ;)

Ainoa jännityksen aihe on se paikallaolo. Pelkään vähän, että Rosi säntää luokse, kun toista koiraa kutsutaan. Kotona tehdessä on se huono puoli, että ei ole koirahäiriötä. Tosin tänään aamulla, kun tehtiin ulkona paikalloloa aamuruoalla, ohi käveli joku mies kahden koiran kanssa. Treeni oli pakko lopettaa ennen, kun koirat oli ihan kohdalla, koska ruokakuppi oli maassa ja koirat vapaana. Rosi ei olisi enää ikinä suostunut pysymään paikallaan, jos toiset koirat olisi syönyt palkan nenän edestä.. Nojoo, heidän mentyä otin paikallaoloa vielä noin minuutin ennen kuin annoin kupin Rosille. Meidän paikallaolo on BH-kokeeseen kyllä vähän vielä kesken, tai ei ainakaan ole ihan varma liike. Aikakin on sen verran pitkä. Tavallaan tyhmää mennä kokoeilemaan kokeeseen pysyykö koira maassa vai ei, kun siellä ei voi korjata eikä palkata hyvästä suorituksesta. Eihän meillä sen suhteen olisi kyllä mikään kiire, mutta mennäänpä nyt joka tapauksessa katsomaan mitä tapahtuu.

Uusia kuvia galleriassa!

2010-05-18T16:34:00.002+03:00

Kapula, apua!

2010-05-17T15:34:00.003+03:00

Vähän viiveellä tulee treenipäivitys, mutta olkoon..

Perjantaina siis kävästiin taas kouluttamassa. Viime viikolla päästiin ennätyksellisesti molempiin treeneihin, ihan hyvää tekee koiralle :)

Tehtiin seuraamiskaavio hihnassa ja ilman. Edelleen hihnaton versio on vähän väljä. Sinänsä hölmöä, koska ihan samalla tavalla se voisi hihnaseuruussakin ottaa välimatkaa, hihna on kuitenkin niin löysänä koko ajan.. Täyskäännöksissä Rosi ei ollut hereillä ja teinkin niitä sitten vähän enemmän. Loppu kohden alkoi sujua, kun palkkasin vain tiiviit käännökset.

Liikkeestä istuminen ja maahanmeno sujui molemmat tällä kertaa hyvin. Kummassakaan ei enää apuja.

Luoksetulo oli jälleen vauhdikas. Rosi tulee eteen ilman apuja, suurimmaksi osaksi suoraan. Ne harvat kerrat kun se ei tule suorana, se on vain ihan himpun verran vinossa, mutta eipä aleta yhtään lipsua tässä asiassa ;)

Paikallaolo... Kohta menee usko tähän liikkeeseen. Rosin piti maata sen aikaa, kun kouluttaja treenaa oman koiransa kanssa muutamia liikkeitä. Tahallaan kokeiltiin miten se reagoi, kun hän seuruuttaa koiraansa ihan läheltä, ottaa paljon luoksetuloja jne. Alkuun kaikki ok, Rosi haukahti molemmilla kerroilla, kun he ohittivat sen vierestä. Pysyi kuitenkin paikallaan, ei ollut liian ahdistavaa. Sen jälkeen ei olekaan paikallaolosta mitään positiivista sanottavaa. Joka kerta kun toista koira kutsuttiin, Rosi lähti myös tulemaan luokse. Lopulta se ei pysynyt maassa enää ollenkaan, innostui vaan kun korotin ääntä ja käskin takaisin maahan. Kotona se ei enää tee tällaista, mutta ilmeisesti kentällä on edelleen liikaa häiriötä. Sovittiin, että ensi kerralla laitetaan Rosi lyhyeen hihnaan maahan hakaseen kiinni: jos se yrittää nousta karjaisen "ei" ja hihna nykäisee samalla. Josko tajuaisi, että vaikka en olekaan ihan vieressä pystyn silti kieltämään..

Loppuun leikittiin kapulalla. Naksun avulla aloitettiin kapulan suussa pitäminen. Kotona ollaan jatkettu tätä, mutta Rosi tiputtaa kapulan lähes samantien. Naksuttelussa mulla on aina hankaluutena se, etten tiedä miten päästään seuraalle tasolle. Rosi osaa nyt ottaa kapulan kädestä suuhun ja pitää sitä ehkä sekunnin. Jos yritän vaatia enemmän se hätääntyy ja alkaa tarjota kaikkia muita temppuja, kun naksua ei yhtäkkiä kuulukaan. En oikeen tiedä pitäisikö tällaisissa tilanteissa vaan odottaa ja toivoa, että se yhtäkkiä ottaa kapulan suuhun ja pitää sitä pidempään? Toisaalta, jos näin pääsee käymään, enkä palkkaa pelkästä kapulan suuhun ottamisesta, se ei enää yritäkää koskea kapulaan, koska tästä ei naksua kuitenkaan tule. Miten sitten päästään kapulan suussa pitäisessä yhdestä sekunnista kahteen sekuntiin? Tätä on vaikea enää pilkkoa pienempään osaan, minkälainen välivaihe siihen väliin muka mahtuu? En viitisisi jäädä jankkaamaan samaa asiaa, ettei se kyllästy koko kapulaan.

"Nouto" on ollut meillä tähän asti ihan vapaamuotoinen, kunhan tavara on tullut joko käteen tai jalkojen juureen. Aion ottaa oikeaan noutoon kokonaan oman käskysanan ja siksi nyt aloitetaankin liike ihan alusta.

Omistaja on liian hidas oppimaan

2010-05-12T22:30:00.004+03:00

Käytiin taas kentällä katsomassa mitä osataan.. Koira osasi, mutta minä en.

Hihnassa seuraaminen ok, vapaana seuraaminen vähän väljää käännöksissä. Tein taas niin pikaisia käännöksiä, ettei Rosi pysynyt mukana.. (Tää pitäisi mun jo muistaa!)

Henkilöryhmää ei tullut tehtyä, kierrettiin vain yhtä ihmistä ympäri.

Liikkeestä istuminen meni yllättävän hyvin! Tosin 2 ensimmäistä kertaa meni pilalle, kun Rosi otti paineita vieressä hösäävästä bernistä. Se ei treenikentällä kestä, jos toinen koira tulee liian lähelle. Rosi pitäisi vieraisiin koiriin mielummin turvavälin, johtuu varmaan siitä aussista joka pisti Rosia kuriin jo jokunen aika sitten.. Kun saatiin muutama metri lisää väliin ei ollut enää ongelmaa.

Liikkeestä maahanmeno.. Koira teki, kun käskin kunnolla (=oikein). Tämän kerran huomauttamisen aiheena (siis omistajan käytöksessä) oli se, että sanon kuulemma "istu" ja "maahan" käskyt niin samalla äänenpainolla, ettei koira voi tietää kumpaa tarkoitan. Maahanmenossa olin kyllä jo aiemmin huomannut tämän. Jos sanon "maahan" käskyn liian hempeästi Rosi istuu. Maahanmeno alkoi sujua, kun tein selkeän eron käskyjen äänenpainoihin.. Kappas vaan! ;)

Luoksetulot oli hienoja, jos saan itse kehua :) En tiedä mistä Rosi yhtäkkiä keksi juosta niin kovaa ja innokkaasti luokse! Kädet sivuilla ja silti se tuli eteen istumaan. Jee!

Paikallamakuu meni ihan hyvin siihen nähden miten se on kotona harjoitellessa viimeksi mennyt. Rosin oli tarkoitus maata sen aikaa, kun toinen koirakko suorittaa muut liikeet. Palkkasin noin 30sek jälkeen ja seuraavan kerran juuri ennen kuin koirakko sai liikkeet valmiiksi. Rosi pysyy paikallaan, jos käyn palkkaamassa alussa melko pian. Jos venytän tätä se ei usko, että palkkaa on tulossa ja nousee/tekee mitä lystää.

Yhteenvetona:

1) jätä kaikki turhat liikkeet pois!! Esim. seuraamisessa oon tottunut korjaamaan Rosia ottamalla muutaman askeleen taaksepäin/sivulle ja nyt Rosi korjaa vain kun teen näin. Pitäisi siis korjata enää vain äänellä ja hihnasta nyppäisyllä..

2) muista äänenpainot käskyttäessä

3) tee käännökset kunnolla ja rauhassa, jotta koira pysyy mukana. Kouluttaja muistutti, ettei sen käännöksen tarvitse tulla just sillä sekunnilla, kun hän sanoo "vasen", vaan voin ottaa vielä yhden kaksi askelta ja valmistella käännökseen mielessä..

Niin ja vielä yksi juttu.

Kentällä kävi naapuriseuran kouluttaja vierailemassa parin koirakkonsa kanssa ja toinen koirista oli blue merle aussie! Täällä niin harvoin näkee, että pitää oikeen mainita ;) Kamalan pieni se oli, kaukaa katsoin että "aha, sheltti, jolla on karvanlähtöaika". (kyllähän sitä nyt aina oman rotunsa tuntee! ;) )

Välihuomio..

2010-05-10T16:58:00.003+03:00

Tajusin vasta nyt, että toko ja tottis lyhenteillä tarkoitetaan eri asioita! Molemmathan ovat lyhenteitä samasta sanasta, enkä ole tullut sitä koskaan sen enempää ajatelleeksi. Nyt vasta huomasin, että tottis sanaa käytetään pk-puolen tottelevaisuuskoulutuksesta ja toko sanaa ihan pelkästä tottelevaisuuskoulutuksesta.. Näin sitä kaikenlaista aina oppii :D

Me ollaan siis tähän mennessä harrastettu tottista, Suomessa ja täällä ollaan käyty pk-seuran treeneissä.. Toko on ilmeisesti vähän enemmän pilkun viilausta, kuin tottis, mutta omasta mielestä molempien seurojen koulutuksissa on oltu aika pikkutarkkoja perusasentojen, seuraamisen paikan ja muun suhteen. Hyvä niin :)

Tässä oon pohdiskellut muutenkin meidän harrastussuuntaa. Jäljestys on jäänyt ihan kokonaan, lähinnä omistajan laiskuuden takia. Rosi tykkää siitä ja varmaan edistyisikin, jos vaan tekisin sille jälkiä ja vaikeuttaisin niitä. Täällä siihen olisi muutenkin niin hyvät mahdollisuudet, kun tuota peltoa riittää. Siltikään ei olla tehty yhtään jälkeä varmaan helmi-maaliskuun jälkeen.. Joten tottelevaisuutta kannattaisi ehkä alkaa miettiä enemmän tokona, kuin pk-tottiksena. Agilityn haluaisin ehdottomasti aloittaa, mutta täällä treeniajat ei ole sopinut muihin aikatauluihin ollenkaan. Suomessa (pääkaupunki seudulla) taas seurat on niin ylitäynnä, ettei alkeiskursseja järjestetä, kun ei ole jatkopaikkoja ja kouluttajia.. Toisaalta koirakoulut ehkä järjestää 4-5 kerran kursseja, jolla voisi käydä kokeilemassa lajia ylipäätään.

Rosi sairaanhoitajana

2010-05-04T15:16:00.005+03:00

Makaan kipeenä kotona kolmatta päivää. Sunnuntaina tehtiin vielä ihan kunnon lenkki, mutta eilen ja tänään on jäänyt lenkitykset ihan minimiin. Ihme kyllä Rosi on ollut tosi rauhallinen. Normaalisti se ei kovin kauaa jaksa tällaista sisällä makoilua. Se alkaa kuljetella kenkiä ympäri kämppää ja muutenkin keksiä kaikkea kivaa.

Sängynpohjalla maatessa on muistunut mieleen kohtia Aussie uutisissa (4/2009) olleesta artikkelista, jossa oli aiheena sairasloma+koirat. Kun yritän nukkua Rosi "hoivaa" nuolemalla naamaa/käsiä/mitä tahansa ruumiinosaa, joka vaan peiton alta vahingossa pilkottaa.. Muuten kiva, mutta sitten jossain vaiheessa aina muistan mitä kaikkea se on viimeksi ulkona ollessa maasta syönyt, eikä enää niin naurata.. Rosi myös auttaa siivoamaan. Se varastelee käytettyjä nenäliinoja, joita yritän sängyssä maatessani piilottaa tyynyn alle. Se odottaa kunnes käännän kylkeä ja änkeää sitten kuononsa tyynyn alle ja säntää voitonriemuisena nenäliinojen kanssa omaan petiinsä. Niitä se sitten lussuttaa onnellisena. Lämpöpatterina se ei sentään toimi: sänkyyn Rosi ei saa tulla.

Huomisiltaan mennessä saisin olla jo parantunut, että päästään kentälle treenaamaa..

Tokoilua kesäkuumalla

2010-04-30T10:18:00.005+03:00

Keskiviikkona oli tokoilua paahtavassa auringossa. Auton mittari tais pyöriä siinä +25 ympärillä ;)

Rosi oli kuumuudesta huolimatta paremmin hereillä kuin viimeksi. Vapaana seuraamisessa se oli käännöksissä vähän hitaanoloinen, mutta kun käännyin itse hiukan rauhallisemmin, niin pysyi koirakin mukana. (Kävelen seuraamisessa kuulemma ylipäätään liian nopeasti) Samoin pysähdyksissä Rosi istui liian hitaasti ja liian eteen, mutta kun taas hidastin vähän vauhtia, niin ei ollut enää ongelmaa. Eli seuraamisessa hankalaa tällä hetkellä omistajan kävelytempo :)

Henkilöryhmä meni hyvin. Siinäkin vois vähän auttaa koiraa niin, että kävelisin vähän kauempana ihmisistä. Kahdeksikkoa tehdessä tulee käveltyä todella läheltä, mikä ei ehkä ole tarpeen.

Liikkeestä maahanmeno huippu, sitä otettiin kaks toistoa ja se riitti.

Liikkeestä istuminen.. Parempi. Viimeisillä toistoilla en antanut enää mitään apuja, mutta sitä pitää edelleen harjoitella. Rosi vaan kyllästyy tähän niin nopeesti..

Paikallaolo oli taas hyvä! Palkkasin ensimmäisen 30 sek jälkeen ja sitten vasta kun koko 2min oli mennyt. Toiset koirat treenasi edessä, joten oli häiriötäkin. Rosi korjaili asentoa kyllä, mutta pysyipä ainakin paikallaan.

BH-koe pidetään sitten, kun tiedetään, että on osallistujia. En tiedä kuinka aikaisin kokeenjärjestäjän täytyy täällä kokeesta ilmoitella, kun noin vaan sitä siirtelevät.. Toivotaan nyt, että ainakin ennen kesäkuun loppupuolta. Me käännetään 19.6. auton nokka kohti kotia ja palataan pitkittyneeltä reissulta Suomeen.

Niin ja näin jälkikäteen taas..

Luoksetulot edistynyt sen verran, että Rosi tulee istumaan eteen, vaikka kädet onkin sivulla. Välimatkaa oon pitänyt lyhyenä, että muistaa paikan :) Meni ihan kivasti, vaikka pari kertaa tuli aavistuksen vinoon. Namilla houkuttelemalla sain Rosin korjaamaan asentoa ja tästä vasta palkka. Kai se sieltä vähitellen tulee..

Ei niin tasokasta tokoilua

2010-04-24T20:52:00.003+03:00

Eilen oli aiheena BH-kokeen kaupunkiosuus (eikö suomeksi sanotakin kaupunkiosuus? saksasta suomennettuna katuosuus) niin tai näin hauskaa oli ja hyvin meni.

Kouluttajien lapset ja muut katselijat oli värvätty pyöräilijöiksi, lenkkeilijöiksi, tien lakaisijoiksi jne meidän radalle. Ensin käytiin kysymässä tietä auton kuskilta. Ensimmäisellä kerralla Rosi hyppäsi autoa vasten, kun tajusi, että siellä onkin tuttu ihminen.. Myös sateenvarjon avaaminen meidän kohdalla sai pienen hypähdyksen aikaan, mutta koiran, pyörän ja lenkkeilijän ohitus sujui hyvin. Osuus ei sinänsä ole kyllä kovin vaikea, kun kaikki tilanteet on arkielämästä jo tuttuja. Käytiin kysymässä tietä autoilijalta uudelleen ja tällä kertaa Rosi malttoi olla nätisti, vaikka autoilija paljastui tälläkin kertaa meidän kouluttajaksi ;)

Tottis meni miten meni. Puoleen väliin treeniä Rosilla oli keskittyminen ihan kadoksissa. En tiedä mistä johtui, mutta mm. seuraamisessa kiinnosti hajut ja kaikki muu kuin itse seuraaminen. Temponvaihteluissa hidasosuus oli samoin pohjanoteeraus. Rosi jäi seisomaan paikalleen, kun hidastin vauhtia. Tähän tuli kommenttia omasta käytöksestä. Normaalikäynnissä ja juoksuosuudessa etenin kuulemma itse reippaasti, mutta hidastelussa varmistelin ja kyyristelin koiraan päin niin, että Rosi meni ihan hämilleen tästä ja jäi seisomaan. Uusi kokeilu ja kein problem! Kehonkieli on niin ihmeellinen asia, ja pahinta on, ettei sitä edes itse tiedosta..

Istumiset meni muuten ok, mutta edelleen täytyy antaa pientä apua (koska saamaton omistaja ei vieläkään ole ottanut tätä tehotreeniin, vaan tekee silloin tällöin) Tehtiin kolme koirakkoa kerrallaan, ensin seuruuta rinnakkain ja kaikkien koirat samaan aikaan istumaan, omistajat jatkaa matkaa ja palaa samaan aikaan takaisin. Noh, muuten hyvä, mutta ei ollut ihan samaa tasoa koirakot ja kun vieressä oleva koira meni maahan ja omistaja alkoi huutaa "sitz! sitz! sitz!" ei Rosikaan sitten pysynyt istumassa.. Ikävää sinänsä, mutta en nyt huolestu siitä, kun muuten se yleensä pysyy kivasti. Lisää häiriötreeniä vaan.

Maahanmenot oli ainoa, joka onnistui oikeasti. Mutta ne on ollut meidän vahvuus viime viikkoina, että ei ollut yllätys.

Luoksetulossa tarvitaan edelleen käsiapua, muuten Rosi tulee suoraan sivulle. Vauhtia oli ja asennotkin (yhtä lukuunottamatta) suoria, mutta tosiaan itsellä vieläkin kädet edessä. Niin vaikea vaan muuttaa tätä, kun kädet sivulla seisominen tarkoittaa Rosille sivulle tuloa. Parasta (pahinta) on että se tulee kummallakin "sivu!" ja "tääl!" käskyllä suoraan sivulle.. Tässä meillä pinttynyt virhe, kun juurin niin iloitsin, ettei meillä niitä ole.

Paikallaoloon keksin ehkä ratkaisun, mutta saa nyt nähdä toimiiko se toisenkin kerran. Opetin Rosin kerjäämään maassa makaamalla ja sillä tavalla saatiin reilun 2 min pituisia paikallaoloja ihan kevyesti. Uudestaan ei olla vielä ehditty kokeilla, eli en uskalla vielä hurrata.

perjantain tokoilut

2010-04-12T15:11:00.004+03:00

Perjantain toko yllätti positiivisesti! Rosi oli tosi hienosti kuulolla ja jäi tosi hyvä fiilis. Sain kuulla kehuja treenin jälkeen, kun Rosi oli niin tarkkaavainen ja keskittynyt :) Seuraaminen, henkilöryhmä ja istuminen tehtiin ensimmäisellä kierroksella peräkkäin ja palkkasin vain liikkeiden jälkeen.

Seuraaminen meni hyvin, treenikentällä näköjään skarppaan itsekin, koska nyt en möhlinyt täyskäännöksiä ollenkaan. Tehtiin koko seuraamiskaavio ja myös henkilöryhmä. Ryhmä ei ollut muuten vaikea, kommenttia tuli vain omasta hihnakädestä, jolla meinasin alkaa kiristää hihnaa henkilöiden ympäri kävellessä.

Istuminen meni juuri niinkuin arvelinkin, käskyn jälkeen jouduin edelleen tekemään puolipysähdyksen ja varmistaa, että Rosi istuu. Toisella kierroksella apuja ei tarvinnut enää antaa niin paljon. Hiljaa hyvä tulee.

Maahanmenot sujui ja luoksetulossa pidin kädet vatsalla, jotta eteentulo olisi suora. Sivulle Rosi tuli tosi nätisti. Luoksetulossa saisi omasta mielestä olla vauhtia vielä lisää, mutta sitäkin varmaan tulee, kunhan eteentulot saadaan varmoiksi.

Paikallamakuuta tehtiin niin, että jätin Rosin maahan, jolloin kaksi muuta koirakkoa teki seuraamiskaaviota sen edessä. Itse seisoin 30 askeleen päässä ja alkuun kaikki meni hyvin. Se ei häiriintynyt toisista koirista, vaikka ne välillä menivät aika läheltäkin. Liikkeen pilasin itse, koska en palannut palkkaamaan Rosia niinkuin vielä ollaan tehty. Tyhmä mikä tyhmä, ja jossain vaiheessa (ehkä puolen toista minuutin jälkeen) Rosi nousi ylös ja yritti tulla itse hakemaan palkkaa. Tämän jälkeen se ei enää pysynyt maassa ollenkaan, vaikka jäin ihan parin metrin päähän ja oli tarkoitus palkata usein ja paljon. Treenin päätteeksi otin vielä paikallaoloharjoitusta, kun toinen koirakko teki seuruuta vieressä. Palkkasin ensin 10, 15 sekunnin välein ja lopulta ehkä minuutin välein. Harmittaa vaan, että "päästin" Rosin nousemaan, koska tähän mennessä se on pysynyt hyvin paikallaan. Toivotaan, ettei se nyt keksinyt, että sieltä voi noustakin..

Ylipäätään tuntuu, että liikkeet on yllättäen aika hallinnassa. Toki istumista, paikallaoloa ja luoksetuloa pitää vielä viilata, jotta päästään avuista eroon, mutta hyvällä mallilla kaikki alkaa olla.

Hyvä me, kyllä me jo jotain osataan! :)

tilannekatsaus, toko

2010-04-08T16:24:00.004+03:00

Huomenna olisi treeneissä tarkoitus käydä se BH-kokeen tottisosuus läpi. Meidän onnistumismahdollisuudet taisi olla vähän yliammuntaa meidän kouluttajalta..

Liikkeestä maahanmenot sujuu todella hyvin, niitä maksimissaan 1-2 toistoa/treeni, ettei vaan ala käydä pitkästyttäväksi.

Seuraaminen sujuu ja ei suju. Pitkät suorat pätkät on Rosin mielestä tylsiä ja niissä kontakti saattaa tippua hetkeksi. Jos kääntyillään tarpeeksi vire pysyy yllä ja menee ihan mukavasti. Täyskäännökset sössin ihan itse. Pitäisi vaan kääntyä reippaasti ja jatkaa matkaa, mutta jotenkin aina onnistun jarruttelemaan ja tarkistamaan tuleeko se koira mukana vai ei ja siinä se sitten meneekin pilalle.

Suurimmaksi kompastuskiveksi on nyt muodostunut se luoksetulo. Jos seison täysin suorassa kädet sivuilla, Rosi tulee sivulle istumaan. Tai oikestaan tällä hetkellä se jää vähän puoleen väliin eteen ja sivulle istumaan, kun ei enää tiedä kumpaa haetaan. Jos jätän kädet eteen, se kyllä tulee eteen istumaan jopa melko suoraan. Oliskohan se niin kamalaa, jos koira tuliskin suoraan sivulle? Se olisi paljon helpompaa.. Vaikka onhan se hienon näköistä, kun koira ensin tulee ihan täysillä eteen istumaan ja kiepsahtaa vasta siitä sivulle.. Hmm..

Paikallaolosta en tiedä, kotona ja ulkona se toimii. (Tosin käyn palkkaamassa puolen minuutin- minuutin välein) Se pitää vaan kokeilla toisten koirien kanssa. Luulen, että muuten se pysyy maassa, kunhan muutkin pysyy ;) Jos vaan saan Rosin uskomaan, että tulossa on megapalkka, niin se varmasti pysyy aloillaan. Ruokakuppitemppu on toiminut muuten hyvin, mutta Rosi kuolaa ihan uskomattoman paljon odottaessaan vapautusta ruokakupille. Ihan Pavlovin koirakokeet tulee mieleen.. :)

Liikkeestä istumisessa Rosi yrittä välillä tarjota maahanmenoa, joten siinä täytyy antaa vielä aika painokkaasti apuja. Siihen tarvitaan vaan harjoitusta.

Treenipäivitys

2010-04-01T09:38:00.005+03:00

Eilen päästiin pitkästä aikaa taas treeneihin. Mulla ei aikataulut oikeen mennyt nappiin, joten ei treenattu ryhmän kanssa, vaan pidettiin taas oma treeni (ohjattu kuitenkin).

Tauko on tehnyt meille molemmille hyvää ja eilisen perusteella mm. seuraamisessa ollaan otettu iso harppaus. Otettiin muutama PITKÄ pätkä, joissa palkkasin välissä, mutta liike jatkui koko ajan. Käännökset oli mukavan tiiviitä ja samoin tempon vaihteluissa paikka pysyi hyvin. Ainoa "uusi" treenattava on täskäännös. Oon ottanut sitä aina vähän epämääräisesti, joten aloitettiin nyt ihan kokonaan alusta. Kokeiltiin ensin vasenta täyskäännöstä, niin että Rosi olisi kiertänyt takaa. Namilla houkuttelin Rosin ympäri, mutta tästä ei meinannut tulla mitään, kun olin itse niin hidas ja kömpelö siirrellessäni nameja kädestä toiseen.. Päädyttiin sitten oikean kautta kääntymiseen, jolloin minä käännyn paikallani ja Rosi joutuu käyttämään takapäätään. (Meniköhän noi suunnat nyt oikein, tässä koneella istuessa on vähän hankala hahmottaa mihin suuntaan kääntyiltiin :) )

Liikkeestä maahanmenot oli ihan huippuja, Rosi taas päätti näyttää yleisölle, että mehän osataan ja teki puolet paremmin kuin on viimeksi kotona tehnyt.. Maahanmenojen jälkeen jatkoin matkaa varmaan viitisen metriä. Ajattelin, että voisin ehkä naksauttaa maahan menemisestä, jotta Rosi tietää, että teki oikein, vaikka palkka ei tulekaan enää ihan heti. Saa nyt nähdä, toisaalta noista kaikista naksutteluista ja käsiavuista pitää sitten lopulta päästä eroon, joten ehkä turha lähteä lisäämään niitä, kun ei ole tarve. hmm.. Kun palaan koiran luokse jään itse kuulemma hieman liian eteen seisomaan, koska perusasento jää vähän taakse. Tähän pitää kiinnittää huomiota, kun tällä kertaa koira tekee täysin oikein, mutta itse en :) Toinen juttu josta sain huomautusta, oli kädet. Tein huomaamatta niin, että maahanmenon jälkeen vasemman käden etusormi oli pystyssä merkkinä paikallaolosta, joka tietysti kokeessa laskettaisi avuiksi. Tein loput sitten kädet nyrkissä, etten vahingossakaan tekisi tätä, ja ihan yhtä hyvin koiruus teki.

Paikalla istumisia otettiin muutama. Niissä ongelmana on, että kun pidempään istutaan paikallaan Rosi alkaa kokeilla, josko jollain muulla tempulla sais namia. Se pyytää (istuu etutassut ilmassa), antaa tassua jne, mikä ei kauheasti ilahduta tässä kohtaa. (mitäköhän ne kokeessa sanoisi, jos koira pysyisi paikallaan, mutta istuisikin orava-asennossa?) Tähän avuksi otan ruokakuppiharjoituksen, mitä ollaan maahanmenojen kanssa tehty. Koira olohuoneeseen istumaan (toinen vahtii, ettei koira liiku, koska poistun näköpiiristä) keittiöön valmistamaan ruokaa, kuppi maahan ja itse takaisin koiran viereen ja luvan kanssa saa lähteä ruokailemaan. Jos koira liikkuu, niin ruoka jonnekin näkyville jäähylle. Rosi on tainnut maahanmenoja tehdessä kerran erehtyä nousemaan, mutta kun tajusi mitä seuraa, ei ole sen jälkeen kyllä liikkunut senttiäkään. Ahneen koiran hyvät puolet ;) Luulis, että tehoaa istumisiinkin, jos nousee takajaloille, niin ruoka pois.

Mitäs muuta me tehtiin? Niin, luoksetulot, kun Rosin pitäisi tulla suoraan eteen. Ne on vähän hataria, kun en ole osannut päättää otanko Rosi samantien sivulle, vai ensin eteen ja sitten sivulle. Jos välimatkaa on enemmän kuin kaksi metriä, Rosi on aina vino. Nyt tehotreeni tähän, joskus viime kesänä Rosi osasi tän jo suht hyvin, mutta sitten ollaankin unohdettu koko juttu, eikä se enää oikeen hoksaa mitä pitikään tehdä.

Treenin päätteeksi kouluttaja oli sitä mieltä, että meiän kannattaisi osallistua noin kuukauden päästä BH-kokeeseen (joka täällä pitää suorittaa, ennen kun saa osallistua mihinkään kilpailuun, huom. myös agility ja tokokilpailuihin!) Meidän seura järjestää, joten olisi ainakin kotikenttäetu :) Mua vähän epäilyttää, periaatteessa osataan kaikki liikkeet, mutta ne ei ole vielä valmiita. Ensi viikolla päätetään lopullisesti. Tehdään silloin tottelevaisuusosuus kokonaisuudessaan ja katotaan miten menee. Hän oli sitä mieltä, että jos nyt käydään treeneissä pari kertaa viikossa ja tehdään myös kotona, niin pitäisi olla ihan läpihuutojuttu. Mutta, mutta, mutta..

myöhemmin lisättyä:

ne molemmat täyskännökset kääntyy tietysti vasemman kautta, oikean kautta käännös ei taida olla edes sallittu. ei tosiaan ollut ihan suuntavaisto parhaimmillaan tätä kirjoittaessa! :)

juoksu, jälki + saarnaa koiran kasvattamisesta ja omistamisesta

2010-03-22T16:04:00.008+02:00

Rosilla alkoi juoksu viikko sitten, joten meillä on treenit tauolla.
Etukäteen vähän huoletti, mihin Rosin energiaa saa purettua, jos ei käydä treeneissä, eikä juoksennella vapaana.. Yllättäen se onkin ollut tosi rauhallinen ja jopa vähän vaisu. Ulkona se on ihan omissa maailmoissaan ja eteneminen on kyllä todella hidasta. (mm. tänään meni aamulla vajaa tunti aamun pissatuslenkkiin, johon yleensä menee 20min! Onneksi ei ollut kiire.) Ihan huvittaa miten Rosi katselee puita ja lintuja, kuin ei olis ikinä ennen niitä nähnyt.

Ollaan sitten jäljestetty, että olis jotain aktiviteettia. Kolme suoraa jälkeä oon ehtinyt tehdä, pari ensimmäistä edelleen noin 60 askelta ja viimeisin ehkä sama metreinä. Laskuissa menin jo puolessa välissä sekaisin, mutta ihan reilusti pidempi se oli kun edelliset. Rosi on ollut joka kerta ihan innoissaan, kun on tajunnut mitä ollaan tekemässä. Se kiskoo hihnassa niin paljon kun pystyy, että vihdoin päästäisi etsimään. Keskittyminen on ollut vakuuttavaa. Taisi olla vieläpä ensimmäinen jälki tauon jälkeen, kun kesken kaiken jostain juoksi toinen koira haistelemaan Rosia. Se käänsi päätään, totesi että "ei kiinnosta" ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt! :D Namia oon tiputellut tosi epäjärjestelmällisesti, mutta se ei etenemistä estä. Nyt olisi vuorossa pituutta lisää, kaaria ja vähän vanhempia jälkiä. Saa nähdä jaksaako se ensi viikolla vielä keskittyä, nythän sitä ei ole kauheasti toiset koirat vielä kiinnostanut.

Sitten vielä vähän muuta, mikä nyt ei liity meihin sinänsä mitenkään, mutta pisti ajattelemaan kasvattajan ja koiran omistajan vastuuta tossa joku aika sitten.. Nyt kannattaa lopettaa lukeminen, jos ei huvita lukea paasausta :D
Olin Rosin kanssa ulkona ja vastaan tuli nainen sakemannipennun kanssa. Pentu oli ihan järkäleen kokoinen, mutta vasta 13 viikkoa vanha. Se nosti hirveän äläkän, kun näki meidät. Omistajan käytös ei edesauttanut asiaa, kun se kiristi hihnaa ja komensi olemaan hiljaa(tuloksetta, yllättäen). Pentukin pääsi vapaaksi ja leikki Rosin kanssa, kunnes Rosi huomasi jotain kiinnostavampaa. Pentu lähti myös seikkailemaan, eikä yhtään aristellut, vaikka välimatkaa oli vaikka kuinka. Omistaja hätääntyi ja alkoi kutsua koiraa tyyliin "täällätäällätuleeetuleeehopihopimaminluokseeee....!!" johon pentu reagoi vaan katsomalla omistajansa suuntaan ja jatkamalla matkaa kauemmas. Vastaan tuli sitten jo muitakin ihmisiä ja pyysin Rosin luokse, enkä tiedä saiko nainen pentunsa kiinni vai ei. Pelottavaa on se, että koira oli oikeasti jo todella iso 13 viikkoiseksi ja ilmeisen kovapää, eikä omistajalla mitään hajua mitä pitäisi tehdä. Muutaman kuukauden päästä sitä ei pitele enää mikään, eikä se lotkauta korvaakaan "täällätäälllätuleee..!" kutsuille. Toivottavasti ei törmätä enää..

Luulisi, että kasvattaja huomaa lyhyenkin jutustelun aikana, onko ihmisellä mitään käsitystä ja ymmärrystä minkälaista koiraa on hankkimassa. Pieni rakenteiselle ja pehmeälle naiselle pitäisi voida sanoa, että ehkä tämän vahvasti työlinjaisen pentueen kovapää täystuho, ei ole se kaikkein sopivin. Silti koiria näkee aina tasaisin väliajoin ihan väärissä käsissä ja on se aika surullista. Ei tosin varmasti kaikki kasvattajatkaan ihan fiksuja ole.

tositarinoita osa 1: Suomessa kerran eräs nainen kertoi kasvattajaltaan saamista vinkeistä dominanssiongelmiin.. Koira hihnassa ensin viereen maahan makaamaan ja sitten ilman käskyä kiskaiset vaan sen istumaan. Ei kuulemma tuottanut toivottua tulosta..!? (jos joku osaa selittää, miten tämä auttaa dominanssiongelmiin, selitys tervetullut)

tositarinoita osa 2: Toinen nainen kertoi kerran ulkoilustaan koiransa kanssa, joka räyhäsi muille koirille. Hän oli saanut neuvon kiinnittää koiran huomio muualle esim. namin tai lelun avulla. Omistaja oli sitä mieltä, ettei hän mitään nameja takin taskuun jaksa laittaa, kun voi ihan hyvin myös huutaa ja kiskoa hihnaa. Epäilen, ettei tämäkään auttanut hirveästi..

Eksyin varmaan ihan aiheesta, mutta pointtina oli se, että väärä koira väärissä käsissä voi saada kamalaa jälkeä aikaan. (Tätä kirjoittaessa Rosi on vinkunut vaikka kuinka kauan saadakseen huomiota, kun tämä ei auttanut se yritti sitten kiivetä syliin ja tadaaa! Mamilta herui silityksiä, juttelua ja ylipäätään huomiota niin hassulle ja söpölle koirall.. Meillähän ei koira koskaan päätä millon ja mitä tehdään.. ;) virheensä kullakin..)

Minitottis

2010-03-14T13:51:00.003+02:00

Meillä alkoi lupaavasti lauantain treenit.. Ennen kentälle menoa oltiin ajettu lihakaupan kautta ja ostettu pihvit, joista oli tarkoitus tehdä ihmisille ruokaa illemmalla. Päästiin kentälle ja sain kuulla, että agility on peruttu kouluttajan sairastumisen vuoksi. Sillä välin kun kävin toteamassa, ettei koulutusta ole, Rosi oli onnellisena vetäissyt lihat naamaansa. Olin hölmö unohtanut laittaa lihan jonnekin turvaan.. Hienosti etenee meidän laihdutuskuuri! (oikeasti se näyttäisi toimivan melko hyvin, käyn huomenna puntarilla Rosin kanssa, jotta tiedän oikeasti missä mennään..)

Parin tunnin päästä palattiin takaisin kentälle, nyt oli vuorossa tottis. Normaalitreeniaika olisi perjantaisin klo 17, mutta kun ei sillon töiden takia päästy saatiin oma extratreeni. Meitä oli vaan kaksi koirakkoa, joten aika häiriötön treeni tuli. Meillä oli Rosin kanssa ohjelmassa lähinnä seuraaminen + muutamat paikalla olot. Seuraamiset meni aika kivasti taas, saatiin piiitkiä pätkiä! Tehtiin käännöksiä (lähinnä oikealle), täyskäännöksiä ja temponvaihteluita. Tällä hetkellä tehdään seuruut niin, että pidän namia kädessä, mutta kädet heiluu liikkeen mukana, eikä Rosi ole kädessä kiinni. Täyskäännöksiä ja käännöksiä tein alkuun ihan paikallaan, mutta nyt ne on jo ollut jonkin aikaa mukana liikkeessä, kun ei niissä ollut mitään ihmeellistä korjattavaa. Itsehän en kunnolla näe pysyykö Rosi oikeasti niin tiivisti käännöksissä mukana kuin luulen, mutta ei niissä ainakaan ollut eilen kouluttajalla valittamista :)

Tehtiin loppuun vielä muutamat , helpot paikallaolot. Koira istumaan/maahan, itse kävelin noin 5 metrin päähän ja palasin samantien takaisin koiran luokse. Tutussa ympäristössä pidemmätkin matkat sujuu, mutta nyt oli vähän levottomuutta ilmassa, joten tehtiin nyt näin.

Treenin jälkeen kävin vielä muistuttelemassa Rosille agiputkea. Käsiohjaus ja "putki" ja Rosi juoksi ihan innoissaan putken läpi. Se ei meinannut lopettaa, ennen kun laitoin sen takaisin hihnaan. Rosi olisi varmaan juoksennellut sitä putkea vaikka loppu iltapäivän :) Ihana nähdä Rosi noin innostuneena! Ens lauantai jää meiltä harmi vaan väliin, kun oon taas töissä :(

Lauantaitottis

2010-03-08T14:06:00.002+02:00

Lauantaina oli tosiaan tottista. Alkuviikkon säiden perusteella elättelin toiveita treeneistä auringon paisteessa, mutta lauantaina satoikin taas lunta ja treenailtiin lumisateessa. Tyypillistä.

Kevätkauden avaus kun oli, niin näytettiin vähän mitä ollaan viimeksi tehty ja mikä koulutustaso on. Me oltiin ryhmässä "jo vähän jotain ennenkin tehneet" ja hitsin hyvin meni! Taas tyypillistä Rosia, se teki todella hyvin ja keskittyneesti, kun oli yleisöä. Seuraamista otin ensin suht lyhyitä pätkiä. Kouluttaja sanoi parin pätkän jälkeen, että voin ihan hyvin vaatia Rosilta pidempää keskittymistä, koska se selkeästi tietää mitä pitää tehdä. Lopulta otin jo yli 30 askeleen seuruupätkiä ja Rosi piti kontaktin ja oikean paikan ihan huippu hyvin. Ensi kerralle tuli läksyksi päästä kenttä poikittaissuunnassa edes takaisin yhdellä käskyllä ja palkkauksella. (varmaan noin 100 askelta) Tänään kokeilin taas noin 30 askeleen pätkiä ja edelleen meni kivasti. Mitä ihmettä olen ennen tehnyt, kun jo 15 askelta on ollut hirveän vaikeaa? Itselläkin on taas movitaatio kohdallaan, kun on kotiläksyä seuraavalle kerralle. Tulee tehtyä paljon määrätietoisemmin, kuin muuten.

Muita liikkeitä ei käyty sen kummemmin läpi, kunhan näytettiin mitä osataan. Itse huomasin muihin koiriin verratessa, että oon saanut opetettua Rosille aika napakat ja nopeat istumiset ja maahanmenot. Liike pysähtyy saman tien kun käsky tulee ja se myös pysyy paikallaan. Sen suhteen ollaan edistytty paljon. Hyvä me! :)

Kouluttajat oli tosi fiksun oloisia ja selitti perusteellisesti miksi joku asia kannattaa tehdä niin tai näin. Jäi tosi positiivinen olo ja nyt seuraavaa kertaa innolla jo odotan.

Unohtunut pelko ja aussie kaveri

2010-03-05T14:50:00.004+02:00

Tehtiin Rosin kanssa aamupäivällä parin tunnin lenkki uudestaan sinne talleille päin. Tällä kertaa löysin myös oikean reitin myös metsän kautta ;) (jota oon tässä jo pari kertaa yrittänyt löytää, mutta harhaan ollaan menty) Tallin pihaan kun päästiin, niin jostain nurkan takaa ilmestyi toinen blue merle aussie! Omistaja löytyi myös ja päästin Rosinkin sitten vapaaksi. Viime kertaista ajatellen olin laittanut sen hihnaan, kun en ollut ihan varma miten se käyttäytyisi. Toisen koiran kanssa se unohti ilmeisesti, että niitä hevosia pitää pelätä ja olikin sitten tosi taitavasti.

Vertailin samalla koirien kokoa (toinen oli siis uros) kun en ole täällä oleskelun aikana yhtäkään aussieta vielä nähnyt. Korkeuden puolesta olivat ihan saman kokoisia, mutta Rosi oli selvästi hoikempi. Kokeilin toisen koiran kylkiäkin, eikä mun mielestä Rosin kylkiin verrattuna ollut juuri mitään eroa. Turkkia oli Rosilla vähemmän. Pitää käydä puntarilla Rosin kanssa, että saan mielenrauhan sen painon suhteen. Joka tapauksessa se toinen aussie oli ihan samanlainen käytökseltään kun Rosi ja oikeen nauratti, kun ne molemmat peruutti mun eteen rapsutettavaksi, kun olivat ensin juosseet ympyrää ihan täysillä toisiaan jahdaten.. Jossain vaiheessa tämä uros sitten väsähti ja meni keskelle ratsastuskenttää makoilemaan -suoraan peruuttavan hevosen taakse! Siinä se sitten katseli lähestyviä kavioita tyyliin "onks mun tosiaan pakko siirtyä?" Olisi niin tyypillistä Rosille tehdä just jotain noin hölmöä :)

Huomenna on ekaa kertaa täkäläisen Saksanpaimenkoiraliiton treenit (jonne kaikki rodut tervetulleita) ja toivotaan, että järjestyy niin, että päästään mukaan. Laitoin sinne joskus helmikuussa sähköpostia, ja sanoivat vaan, että tervetuloa 6.3. kun kevätkauden treenit alkaa. Ei siis mitään käsitystä millä perusteella koirakoita otetaan, vai onko siellä niin vähän osallistujia, että kaikki pääsee.. Sen näkee sitten huomenna.

vahtikoira

2010-03-01T13:21:00.008+02:00

Viimeinen talvikuva tälle vuodelle, kevätkuvia täytyy ottaa pian!

Rosi keksi lauantaina vahtimisen. Se ei ennen hälyttänyt oikeestaan mistään ja nyt se sitten illalla sai kunnon huutokohtauksen, kun meidän talon ohi kulki joku koiransa kanssa. Tämä toistui pari kertaa ja sunnuntai-iltana sama juttu. Tosin sunnuntaina se jatkoi tätä räyhäämistä jonnekin yhden paikkeille, eikä ihan kamalasti naurattanut.. Se haukkui loppujen lopuksi sitten muitakin, kuin koiria enkä tosiaan ymmärrä miksi.

Tänään aamupäivällä tuuletin ja pidin ikkunoita auki. Joku oli jättänyt vastapäisen talon eteen koiransa odottamaan ja tällä kertaa Rosi vaan heilutti häntää ja tuijotteli koiraa ikkunalautaan nojaten. Ihan ihmeellistä käytöstä. Minnalle laitoin jo heti aamusta sähköpostia, että mitä teen. Ihmettelen vaan miten Rosi yhtäkkiä keksi alkaa haukkumaan ohikulkijat. Kai se jotenkin koki, että sen tehtävä on pitää huoli turvallisuudesta, kun ei kerran minusta ole niille koirille karjumaan. Kiva.

Se ei viikonloppuna kuunnellut muutenkaan kovin hyvin ja tänään aamulla lenkillä se hävisi jonnekin yli viideksi minuutiksi. Käveltiin uutta reittiä ja Rosi nähtävästi päätti tutkia vähän tarkemmin. Tuntuu, että oon ulkona taas niin tylsä Rosin mielestä, ettei se viitsi edes nappuloiden takia jättää kiinnostavia hajuja. Juuri, kun olin niin tyytyväinen meidän ulkoiluihin!

Sen sijaan saatiin samaisella lenkillä aikaan hieno liikkeestä maahanmeno. Oon ottanut maahanmenoja niin, että seuruutan Rosia (ilman käskyä) ja kun sanon maahan astun oikealla jalalla askeleen eteen ja sitten palkkaan. Tänään tein saman, mutta jatkoinkin kävelyä maahanmenon jälkeen ehkä 6 askelta ja hienosti pysyi koira paikallaan! Siihen lopetettiin treeni ja riekuttiin narupallolla. Seuraamista otin sitä ennen pari pätkää, paikka pysyy kivasti, mutta intoa puuttuu.. Ollaan edelleen saatu melko pitkiä pätkiä, mutta vire ei vaan pysy ylhäällä tarpeeksi kauan. Pitäisi ehkä ottaa tauko koko seuraamiseen ja ottaa jotain uutta, ettei liian tylsäksi käy. Rosin kanssa tokojuttujen treenaaminen on siinä mielessä haastavaa, että vaikka se oppii nopeasti se kyllästyy toistoon. Tai ehkä en vaan ole vielä löytänyt tarpeeksi hyvää motivointikeinoa. Vinkkejä?

kevättä

2010-02-24T09:33:00.005+02:00

Kevät saapuu vihdoin! Meillä lumet sulaa jo pikavauhtia (eilen +12 astetta!) ja linnut laulaa, jees!

Viime kertaisen valituksen jälkeen seuraamiset ja lelun palautukset onkin mennyt aika kivasti! Saatiin jokunen päivä sitten yleisöä ja siinä samalla vähän vinkkiä jatkoon. Paras vihje oli, että lelulla leikitään vaikka vaan 5 sekuntia ja samantien käsky. Palkaksi taas ihan hetki leikkiä ja uusi käsky. Toimii! Olihan tuo jo tiedossa, kun ohjatuissa treeneissä aina noin meneteltiin, mutta yksinään kun treenailee, niin eipä kaikkea tule ajatelleeksi/muistaneeksi.. Noh, enää muutama viikko ja sitten päästään oikean kouluttajan hampaisiin.

Eilen tavattiin Rosin kanssa naapuritalosta äiti ja noin 4-5 vuotias poika. Felix on aivan innoissaan koirista ja halusi kauheasti silitellä ja leikkiä Rosin kanssa. He tulivat meidän kanssa pienelle lenkille ja olin todella ylpeä Rosista, kun se niin hienosti käyttäytyi! Sillä ei ole hirveästi kokemusta pienistä lapsista ja vähän aluksi arvelutti miten käy. Rosin aina välillä tekis hirveästi mieli mennä paimentamaan kiljuvia ja juoksevia lapsia, mutta nyt nää kaksi juoksenteli yhdessä lumipallojen perässä ihan sulassa sovussa. Loppumatkasta laitettiin Rosi hihnaan. Felix sai taluttaa ja tosi hyvin meni! Välillä autoin antamalla suomenkielisiä käskyjä (odota ym, kun piti ylittää tie) mutta muuten hän selvisi ihan itse. Rosi oli varmaan ihan ihmeissään kun kotiin palatessa sai niin paljon kehuja :)

On kiva nähdä tällaista kehitystä! Olen niin iloinen koko koirasta, aivan huipputyyppi siitä on tullut. Välillä Rosi on vaan niin hassu ja hölmö, ettei voi muuta kuin nauraa, mutta toisaalta se aina yllättää, kuinka fiksu se onkaan. Ja nyt tietysti, kun sanoin, niin Rosi varmaan keksii jotain "mukavaa" ettei vaan liian helpolla pääse ;)

2010-02-13T21:48:00.003+02:00

Jatkampa nyt tätä kirjoittelua, kun kerran innostuin..

Käytiin välissä iltapissatuksella Rosin kanssa ja ajattelin samalla ottaa pari seuraamispätkää ja paikallaoloa. Olisi voinut ehkä jättää väliinkin, ei ollut ihan kehumisen arvoista. Rosi oli niin vetelänä, että parin kehnon yrityksen jälkeen vaan vähän riehuttiin narupallolla ja tultiin takaisin sisälle.

Kaikki arkijutut toimii hyvin, mutta sen sijaan "oikea" koulutus ei luonnistu. Kattelin tossa joku päivä sitten YouTubesta muutamia toko ALO kokeita ja totesin, ettei se nyt ihan niin kaukana meiltäkään olisi, jos vaan hallittaisiin seuraaminen (hyppyäkään ei olla kyllä tehty) Se on mennyt meillä ihan mahdottomaksi. En tiedä miten olen sen onnistunut pilaamaan, mutta seuraaminen ei kyllä kuulu Rosin lemppareihin enää.. Huvittavin juttu on se, että sillon kun ei treenata, Rosi saattaa "seurata" huvikseen vaikka kuinka pitkän matkan. Pitäisi varmaan alkaa palkata omatoimisesta seuraamisesta ja liittää uusi käskysana joskus, kun Rosi alkaisi tarjota seuraamista itsekseen..?

Toinen juttu on se, että lelut ei meinaa enää palautua mulle. Sisällä leikkiessä se tuo lelut aina takaisin, ihan pyytämättäkin, mutta ulkona ei. On vähän kurja palkata heittämällä lelu, kun melkein aina Rosi jää leikkimään sillä yksikseen vähän matkan päähän. Maaliskuussa alotetaan taas ohjattu koulutus, josko sieltä saatais apua näihin. Treenikaveri olis kiva myös, toinen näkee välillä niin paljon enemmän kuin itse.

Laihdutuskuuri

2010-02-13T20:13:00.006+02:00

Eilen törmättiin meidän eläinlääkäriin kadulla. Hetken aikaa juteltiin ja käytiin punnitsemassa koira vastaanotolla. (Se on siis ihan tossa meitä vastapäätä, jonka luona yleensä käydään. Haava käytiin näyttämässä muualla, kun ei tämä ollut auki) Hän oli sitä mieltä, että saisin vähän tarkemmin laskea paljonko nappulaa Rosille syöttelen. Vyötärö näkyy edelleen ihan selkeesti, mutta kylkiluita tunnustellessa huomaa, että vähän on lämpökerrosta kertynyt. Ja noh, myönnetään etten ole viime aikoina miettinyt yhtään paljonko namia oon antanut treenatessa palkkana, enkä tosiaan vähentänyt sitä muusta ruuasta..

Luulen että osana tässä on sekin, ettei Rosi enää kasva kokoa. Tähän asti se on vaan käyttänyt kaiken saamansa energian kasvamiseen, eikä muutama ylimääräinen nappula ole ollut haitaksi.. Itse en ollut huomannut mitään, mutta hän kun ei Rosia joka päivä näe huomasi ilmeisesti heti, että neitokainen ei ollut enää ihan niin hoikka kuin ennen... Onneksi tuli ruokintatottumukset puheeksi, ettei Rosista oikeasti tullut pullero!

Pikkuhaavaa ja ihmeellistä arkailua

2010-02-08T09:43:00.005+02:00

Viime viikonloppuna Rosi viilsi toisen etutassunsa johonkin metsässä ja sai aika ilkeän näköisen viiltohaavan. Onneksi oli vielä kunnolla lunta, ettei ihan kaikki muta ja hiekka mennyt samantien haavaan. Kotiin päin kävellessä Rosi ei yhtään aristellut jalkaa, mutta lähdettiin varmuuden vuoksi näyttämään eläinlääkärille. Haava oli tehnyt anturaan läpän ja haava oli muutenkin omasta mielestä niin syvä, että halusin ottaa varman päälle. Eläinlääkärin mielestä haava ei ollut erityisen paha, eikä todennäköisesti kovinkaan altis tulehduksille. Antoi salvan mukaan, jota pari kertaa laitoin tassuun, mutta ei muuta kummempaa. Se läppä lähti irti seuraavana päivänä ja tietyillä alustoilla Rosi aristeli sitä. Nyt se on kuitenkin jo paljon parempi, eikä kohta varmaan huomaakaan, että tassussa joskus jotain oli.

Minun osalta ehkä vähän ylireagointia lähteä eläinlääkärille näyttämään, mutta mistäs olisin voinut tietää..

Eilen käytiin taas talleilla katselemassa hevosia. Itse kun olen monta vuotta ratsastanut (vaikka viime vuodet ollut tauolla) haluan, että Rosi tottuu myös talliympäristöön. Ollaan monta kertaa ennenkin nähty hevosia ja ennen Rosi on suhtautunut niihin tosi rohkeasti. Pieni kokoisia poneja se on yrittänyt jopa kutsua leikkiin ja haistellut uteliaiden hevosten turpia. Tällä kertaa se oli aivan peloissaan! Yritin olla huomioimatta arkailun ja aina, jos se vähänkin uskaltautui pois jalkojeni takaa kehuin sitä. Oltiin siellä ehkä puoli tuntia, mutta koko sinä aikana se ei juurikaan rohkaistunut. Rupesin miettimään mistä tämä voisi johtua ja keksin yhden asian. Rosi sai kerran sähköiskun sähköaidasta, kun vapaana ollessa meinasi lähteä tekemään lähempää tuttavuutta laitumella olleisiin hevosiin. Tämänkin jälkeen ollaan kyllä nähty heppoja, eikä se ole pelännyt.. Täytynee tehdä lenkkiä tallejen suuntaan lähiaikoina useammin, ettei sille jää päälle tuollainen aristelu.

Todella omituista Rosilta kyllä ylipäätään, se on aina ollut niin rohkea ja suhtautunut kaikkeen uuteen ja jännittävään vaan uteliaasti. Liittyyköhän ikään?

Härkätaistelija Rosi, puskii!

Pari jälkeä..

2010-01-30T14:25:00.003+02:00

Rosilla taas silmät vuotaa ja punoittaa.. Ei tällä kertaa rähmi, eikä näytä onneksi koiraa haittaavan. Sain viimeksi eläinlääkäriltä homeopaattista nestemäistä lääkettä silmätippojen lisäksi ja olenkin antanut sitä eilen ja tänään. Ei näy hirveästi parantumista, mutta ei kai siitä mitään haittaakaan ole.

Kerettiin tehdä jo kaksi jälkeäkin tänä vuonna, kun melkein koko tammikuu on ollut lumeton. Tein pellolle parina päivänä suorat noin 70 askeleen jäljet. (10 askelta namilla, 5 tyhjää, 10 namilla, 5 tyhjää jne) Tauon takia en viitsinyt tehdä mitään vaikeeta, kunhan nyt muistutella mistä on kyse. Ensimmäisellä jäljellä Rosi keskittyi ja eteni rauhassa. Toinen jälki oli sitten ehkä vähän hutilointia..
Nyt on taas lunta, joten tauolla ollaan. Näistä jäljistä huomasi kuitenkin jälleen sen, että tyhjillä askeleilla Rosi skarppaa paljon enemmän. Jotenkin intensiivisemmin käyttää nenää ja jäljestys jopa näyttää terävämmältä. Luultavasti Rosi edelleen ihmettelee, kun nappulat loppuu ja haistelee enemmän itse jälkeä, eikä vaan seuraa ruoan hajua. Täytyy kokeilla jossain vaiheessa 5 täyttä-5 tyhjää. Sillä saisi varmaan etenemisen tasaisemmaksi..

Uuden vuoden päivityksiä

2010-01-17T14:12:00.005+02:00

Uusi vuosi tuli ja meni. Raketit ei tänäkään vuonna Rosia juuri hetkauttaneet ja selvittiin paukkeesta ilman säikkymisiä.

Uuden vuoden jälkeen kävin Suomessa ilman koiraa. Rosin lennot maksaa maltaita ja onhan lentäminen sen verran stressaavaa, että oli parempi jättää koira kotiin. Kyllä oli tyhjä olo välillä, kun ei kukaan ollut jaloissa pyörimässä! Koiran kanssa ulkoiluun olen myös jo niin tottunut, että sisällä olo alkoi lähes ahdistaa. (toisaalta pakkanen paukkui siihen malliin, että jäivät kyllä siltä viikolta ulkoilut aika minimiin.. ;) )

Meillä on joulun jälkeen koulutuksen alkanut. Ulkokentällä kun treenaillaan, niin agility on tauolla siihen asti, kunnes lumet sulaa ja on taas kuivaa. Sen takia ollaan oltu "tavallisessa" koulutuksessa. Vähän pettymykseksi jouduin toteamaan, että koulutus on aika arkitottelevaisuutta. Hyvähän se on aina harjoitella, mutta ei me siellä mitään uutta olla opittu. Harjoitellaan ohituksia ja yleistä hallintaa, mitä joka tapauksessa koko ajan tehdään.

Nyt olisi sitten suunnitelmissa yrittää päästä johonkin vähän virallisempaan seuraan treenaamaan oikeeta tottista. Alkaa olla jo kauhea hinku päästä supertiukan kouluttajan hampaisiin..

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!!

2009-12-21T13:56:00.002+02:00

Agility-uran korkkaus :)

2009-12-15T16:54:00.004+02:00

Kerran ehdittiin Rosin kanssa agilitya kokeilla ennen joulun treenitaukoa. Tammikuussa sitten taas.

Ohjaus oli saksaksi, mikä vähän jännitti aluksi, mutta ei tuottanut vielä ainakaan ongelmaa. Otettiin esteitä (aitoja? hieman termistö kateissa..) ja putkea. Hypyissä ei ollut hankaluuksia, mutta sitä ollaan harjoiteltu ennenkin. Tehtiin siis kolmen peräkkäisen esteen sarjaa. Aluksi juoksin vierellä, mutta melko pian jätin jo Rosin istumaan ja kiersin itse toisen esteen taakse, josta sitten lähetin Rosin esteille. Sekin oli tuttua ja sujui hyvin. Jossain vaiheessa innostuessaan Rosi varasti muutaman lähdön, mutta pysyi ruodussa, kun annoin lisäkäskyksi painokkaan "odota".

Putki meni aluksi monta kertaa tosi hyvin. Luulen, ettei Rosi edes ajatellut sen kummemmpin, juoksi hölmönä täysillä putkeen ja toisesta päästä ulos. Muutamien toistojen jälkeen se jotenkin hämmentyi eikä enää tiennyt mitä putkessa pitäisi tehdä. Jouduttiin sitten lyhentämään putki ihan lyhyeksi, jotta saatiin Rosi läpi. Ensimmäiseksi kerraksi ihan mukavasti, ei ainakaan pelännyt putkea.

Olin tosi tyytyväinen Rosiin, koska se kuunteli ja keskittyi hyvin, vaikka ympärillä oli muitakin koiria. "Radalla" ei ollut muita samaan aikaan, mutta kentän laidalla muutamakin yli-innokas huutava koira :D Jäätiin seuraamaan muita koirakkoja ja Rosi piti vähän meteliä itsekin, kun muut koirat suoritti rataa(me oltiin ainoat ihan vasta alkajat ja muut jo pidemmällä) Täytyy kiinnittää tähän huomiota, en tosiaan halua metelöivää koiraa!

Koko kenttä on kiinni tammikuun alkuun, joten ei päästä edes oma-alotteisesti harjoittelemaan..

Koulutusta löytyi!

2009-11-24T14:36:00.005+02:00

Vihdoin löytyi täältäkin koulutuspaikka! Ja loistavaa, sillä tottis ja agility molemmat samassa paikassa :) Tänä lauantaina olisi tarkotus mennä, jos vaan ehditään. Tyypillisesti kaikki menot aina samaan aikaan, mutta yritetään.

Agility ja tottelevaisuus on harmittavasti peräkkäin, ja taitaa tulla vähän liian rankka treeni jos molempiin osallistuu. Tottistahan nyt voi kotonakin/vapaavuoroilla harjoitella, mutta olis kiva kuulla kommenttia miten edistytään. Agilitya sen sijaan en uskalla mennä yksin räpeltämään, ettei kaikkea opetella alusta alkaen väärin.. Pitää varmaankin kehitellä tähän joku vuoroviikkosysteemi.

Jälkiä ollaan edelleen tehty melko ahkerasti. Olen tehnyt Rosille muutamia kiemurtelevia jälkiä, jotka se on selvittänyt ihan hyvin.
Ollaan tehty kokeilumielessä myös kaksi esinejälkeä (suoria, joissa noin 15 askeleen välein kissanruokapurkki, jonka kohdalla käsky "maahan" ja syödään jalkojeni välissä maaten) Osoittautui vaikeaksi, meni perusjäljestyskin vähän hakuteille. Rosia ei yhtään miellyttänyt maata märkien lehtien päällä ja varsinkaan jalkojen välissä. Sai aika monta kertaa pyytää maahan, ennen kuin suostui. Lähti kyllä käskystä aika kivasti jatkamaan, mikä oli ehkä ainoa postiivinen asia esineiden suhteen..

On meillä jopa yksi uusi temppukin: "pyöri". (Rosi pyörähtää vasempaan itsensä ympäri)

Hihnassa kulkemista on jouduttu taas muistelemaan :( Siirto nahkahihnasta flexiin ei suju kovin huomaamattomasti..

Kun koira ulkoiluttaa omistajaa..

2009-11-12T19:43:00.005+02:00

Viime viikonloppuna Rosi pääsi vähän yllättämään vapaanaollessa. Meillä se sujuu yleensä ihan mukavasti ja ulkoillaan lähes kaikki lenkit vapaana.

Noh, lauantaina oltiin tavanomaisella ulkoilureitillä (ilman hihnaa) ja vastaan tuli tuttu koirakaveri Fila. Nää kaksi alotti taas hurjan takaa-ajon, niinkun aina ja peuhasivat muutenkin ihan onnessaan. Jossain vaiheessa sitten kutsuin Rosia, että oltais jatkettu eteenpäin, mutta Rosi oli ihan kuin ei muka kuuliskaan. Lopulta kävin hakemassa Rosin mukaani, kun se ei muuten tullut. Laitoin sen hihnaan, jonka jätin laahaamaan maahan. Otettiin muutamia maahanmenoja ja jätin sen siihen odottamaan, kun tein mini-jäljen. Rosi jäljesti tämän ja päästin sitten koiran taas kokonaan irti. Rosi lähti samantien hihnasta päästyään vastakkaiseen suuntaan, Filan perään, joka oli jo kauan aikaa sitten kadonnut näköpiiristä. Nämä ilmeisesti jäi rantaan uiskentelemaan, ja omistaja tulikin hetken päästä vähän ärtyneenä molempien koirien kanssa takasin luokseni...

Tämän jälkeen nappasin koiran hihnaan, sidoin lähimpään puuhun ja jatkoin matkaa yksikseni. Hetken päästä kävin hakemassa Rosin ja jatkettiin loppu matka hihnassa. (Pikkupentuna, jos Rosi yritti nappasta lahkeesta kiinni, tein saman puuhunsitomis- tempun, eikä tarvinnutkaan kuin pari kertaa tehdä. Yksinjättäminen toimi rankaisuna erittäin hyvin.)

Seuraavana aamuna päästin Rosin leikkimään parin vastaantulevan koiran kanssa ja meinasi käydä sama juttu. Kutsuin ja Rosi lähti tulemaan luokse, mutta muutaman metrin päässä se seisahtui ja kääntyikin takasin. Toisella kutsulla se tuli lopulta kunnolla takaisin.

Mitä tästä opin.. Seuraavalla lenkillä taskut täynnä makkaraa ja juustoa, kuivanappuloiden sijaan ja narupallo ihan kädenulottuvilla. Pitkin lenkkiä tehtiin vähän tokojuttuja ja vaan riehuttiin narupallon kanssa. Vastaan tuli koiria, mutta tällä kertaa Rosi ei edes yrittänyt mennä niiden luokse!

Vapaanaollessa toisten koirien luota takaisin tuleminen on välillä haastavaa ja vaatii harjoittelua. Palkkaan kaikki luoksetulot, mutta Rosi huomaa kyllä heti, jos itsellä on ajatukset jossain muualla. Tällä viikolla on mennyt sen suhteen taas paremmin. Eli ei muuta kuin treeniä, treeniä, treeniä :)

Rosi 1 vuotta!

2009-11-02T13:32:00.005+02:00

Pikkupentuli on kasvanut isoksi ja ikää aletaan nyt laskea vuosissa. Selvisin ensimmäisestä vuodesta koiranomistajana. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja todeta, että sain koulutettua Rosista perustottelevaisen koiran!

Rosista on kasvanut mukava koira, jonka kanssa on kiva puuhata. Se on seurallinen ja hyväntuulinen tyyppi. Se pitää ihmisistä, jotka huomioivat sitä, mutta muita kohtaan se on aika välinpitämätön. Silittelyä se ei kaipaa kaikilta, eikä aina omilta ihmisiltäänkään. Kaikessa se haluaa olla mukana ja on aina tunkemassa päätään sinne missä tapahtuu.

Nyt jälkeen päin huomaa tehneensä muutamia koulutusjuttuja vähän mutkan kautta, mikä on kostautunut niin, että yksinkertaista asiaa onkin joutunut jauhamaan kuukausikaupalla. Esimerkkeinä tässä sängyille/sohville hyppiminen ja pöydille hyppely. Sängylle hyppimisen suhteen olin tosi tiukka heti ensimmäisestä kerrasta lähtien: niskanahasta vaan tylysti alas ja muutama kerta riitti kertomaan, että se on kiellettyä. Pöydille hyppelyyn puutuin ensin vain komentamalla "ei" ja "alas", jolloin hyppely kyllä väheni. Tilaisuuden tullen Rosi yritti kuitenkin napata pöydältä mitä tahansa (mieluiten ruokaa, mutta paremman puutteessa se pudotteli sieltä milloin mitäkin) Käytös saatiin loppumaan vasta reilusti yli puolen vuoden iässä.. Kokenut koiranomistaja olisi ehkä tajunnu ottaa saman tiukan linjan myös tähän, eikä asiasta olisi tullu ongelmaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta kärsivällisyyttä kyllä Rosi koetteli!

Muuten luulen, että ollaan selvitty aika ehjin nahoin. Tällä hetkellä ainoa asia, jota todella joututaan vielä harjoittelemaan on ydinkeskustassa liikkuminen. Siellä se joka toinen kerta on ihan mahdoton ja joka toinen kerta kunnon citykoira. Olen ottanut sen mukaan Helsingin keskustaan pienestä asti ja otan täälläkin, jos menen Salzburgiin, mutta silti se on välillä Rosille hankalaa. Jos seisomme paikallaan, se odottelee kanssani ihan rauhassa, mutta kun lähdetään liikkeelle se sinkoaisi mielellään joka suuntaan mahdollisimman kovaa. Tosin makkaralla lahjoen sen saa pysymään vierellä melko kivasti.. Laitan tämän vielä nuoruuden innon piikkiin, mutta hyviä vinkkejä parempaan käytökseen otetaan kuitenkin vastaan!

Jäljellä ollaan edistytty. Maastot on täällä kuin luodut jäljestykseen, joten sitä on tullut ahkerasti tehtyä. Laiskalle omistajalle sopii, että kesken lenkin pystyy tehdä jäljen ja sitten jatkaa taas matkaa ;) Arkisin jäljet teen siis pitkähköön ruohikkoon ja viikonloppuisin oikeille pelloille. Jossain vaiheessa meidän jäljestys oli ihan kateissa ja kauheeta sähläämistä koiralta, mutta nyt siihen on löytynyt rauhallisempi tahti. (Johtunee säännöllisestä treenaamisesta..) Tottistelu on tällä hetkellä vaan itsenäisen treenaamisen varassa. En ole vieläkään ängennyt meitä mihinkään koulutusrinkiin, vaikka sain kyllä muutamat yhteystiedot kouluttajista.

Kunhan tässä nyt toinen vuosi treenaillaan, niin ehkä me ensi vuonna jo jotain oikeasti osataankin! :)

Niin ja vihdoin niitä kuvia galleriassa..

Terveisiä Saksasta ja yleistä pohdintaa koiran pidosta ulkomailla

2009-10-06T14:39:00.005+03:00

Pääsin Itävaltaan opiskelemaan, ja Rosin kanssa nyt muutettiin Laufeniin (Saksan puolella, aivan Itävallan rajalla) ainakin puoleksi vuodeksi.

Lento meni hyvin, minäkin jo vähän rauhallisempana kuin viime kerralla. Rosi oli koko viikonlopun melko väsynyt ja jatkaa edelleen rauhallista linjaa. Neljättä päivää täällä nyt vietetään ja lupaavalta vaikuttaa. Yleinen suhtautuminenhan täällä koiriin on aivan toista luokkaa, mihin Suomessa on tottunut. Koiraihmiset sen sijaan taitaa olla melko samanlaisia joka paikassa ;)

Aivan asuntoni nurkalta pääsee joen rannalle ulkoilemaan, jossa koirat ovat pääasiassa vapaana. Koirattomat ja koiralliset ihmiset käyttävät lenkkipolkua sovussa. Usein paikalliset pitävä koiriaan vapaana myös kaupungissa, mikä tuntuu aika hurjalta. Koirat kuitenkin seuraavat hienosti perässä, osaavat varoa autoja ja muita ihmisiä. Remmirähjääjiä täällä ei varmaan olekaan. (Joita taas Suomessa tuntuu olevan melkein joka nurkan takana) Rosin pidän kuitenkin visusti hihnassa autojen läheisyydessä, se ei oikein taida ymmärtää jalkakäytävän merkitystä! :D

Eläinlääkärissä jouduttiin käymään ensimmäisen kerran jo tänään, koska silmät vuosi ja punoitti ja Rosia se selvästi häiritsi. Eläinlääkäri muisti meidät vielä viime keväältä, kun käytiin hakemassa ekinokkokkioosia (heisimato, joka tarttuu myös ihmisiin ja jota suomessa ei vielä ole) vastaan matolääke ja oli oikeen mukava niinkuin viimeksikin. Hän puhuu onneksi hyvää englantia ja juteltiinkin hetki koiran pidon eroista täällä ja Suomessa. Hänen piti antaa jonkun koulutusringin yhteystiedot, mutta se unohtui. Klinikka on torin toisella laidalla, joten sieltä voi helposti käydä ne hakemassa.

Suurin ero mielestäni tähän mennessä oli, se kuinka päiväkotiryhmä reagoi Rosiin. Suomessa aikuiset olisivat pitäneet lapset tiukemmin kasassa ja mahdollisimman kaukana koirasta kun taas täällä aikuiset toivat koko ryhmän lähemmäs, jotta kaikki ylettyisivät silittämään. Rosi oli onnellinen :D

Luulen, ettei täällä koirilla ole niin paljon käytösongelmia kuin esimerkiksi Suomessa. Koirat saavat pikkupennusta asti olla joka paikassa mukana paljon vapaammin ja oppivat samalla käyttäytymään kuin itsestään. Ei täällä kukaan kisko hihnaa ja aloita keskustelua "onko se uros vai narttu? Tää mun koira ei sitten tule toimeen muiden urosten kanssa" vaan annetaan koirien rauhassa tutustua. Helsingissä koirien kanssa ravintolassa syöminen olisi ehkä mahdottomuus, mutta täällä lemmikit makoilee pöytien alla, kunnes perhe lähtee. Epäilen, että meillä taitaa tässä asiassa olla vähän vielä treenaamista ;)

Kesäjuttuja

2009-08-16T13:41:00.006+03:00

Jäänyt hieman päivittely tässä kesällä..

Rosi on saanut nauttia mökkielämästä muutamaan otteeseen, päässyt soutelemaan ja uimaan meidän kanssa. Soutelemassa Rosilla taisi käydä aika pitkäksi ja päätti hankkia jännitystä elämään. Se vetäisi tulpan pohjasta irti keskellä järveä! Onneksi huomattiin ajoissa ;)

Kunnon uimarikin siitä on tullut, meidän perässä oikeen hyppii rannalta veteen. Rosi ei vaan ihan ymmärrä, että sen kynnet tuntuu melko ikäviltä selässä tai käsissä, kun se ui ihan lähelle.. Ja jos joku erehtyy menemään uimaan laiturilta, niin Rosi aloittaa hirveän huudon. Se ei uskalla enää hypätä laiturilta perään ja jää sitten laiturille komentamaan laumaa takaisin. Tähän jotain vinkkiä, miten voisi vähän vähentää koko järvellä kaikuvaa haukkua?

Treenit on taas alkanut kesätauon jälkeen ja saatiin uusi kouluttajakin. Kesän alussa meiltä jäi monta kertaa väliin ja nyt oli jo kunnon polte päästä kentälle treenaamaan. Kesän aikana sivule tulo jumiutui niin, että minun piti avittaa joko pienellä käsi- tai jalka liikkeellä Rosi oikeaan kohtaan. Noh, sivulle tulo- onglema ratkaistiin jo ekassa treenissä ja nyt Rosi osaa niin hienosti korjata oman asentonsa minun liikkeiden mukaan :) Aloitettiin koko harjoittelu alusta täysin erilailla ja se tehosi. Nyt heti huomaa, että kotona harjoitteluun on tullut rutiinia, kun on aina joka viikolle "läksyä". Tulee tehtyä enemmän, kun on aina selkeä tavoite, että seuraavana keskiviikkona me osataan tämä.

Jälkiä oon tehnyt vähän laiskasti. Sillon tällön iltaruualla pihalle nurmikkoon. Vähän liikaa on intoa ja jää välistä askelia, enkä oikeen tiedä pitäisikö siihen puuttua vai ei..

Rommi-veljen blogista luin, että sielläkin on marjakoira. Meillä alkaa marjapuskat tyhjentyä pihalla, kun Rosi syö suoraan puskasta punaviinimarjat ja karviaiset, raa'at maahan tippuneet omenat ja vadelmat. Metsästä löytyy vielä yksi herkku, eli mustikka.

Pitipä vaan päästä sanomaan..

2009-07-21T21:26:00.002+03:00

.. että onpa komea kansi heinä-elokuun Koiramme lehdessä! ;) samalla pohdin onkohan Koiramme lehdessä ollut joskus jo Australianpaimenkoirista esittely?

mainontaa

2009-07-15T19:07:00.004+03:00

Ostin FURminatorin (harja) koska Rosi tiputtaa tota karvaa ihan mielettömästi. Olihan se kallis, mutta ehdottomasti maineensa ja hintansa arvoinen. Olin kyllä jo saanut lainata ja kokeilla sitä, joten ostopäätös oli aika helppo. Jos joku sen hankkimista harkitsee, niin suosittelen! :)

Sain kamerankin takaisin ja nyt pääsen lisäilemään kuvia galleriaan.

Kesätunnelmia

2009-07-06T20:45:00.006+03:00

Silmätulehdus uusi, nyt saatiin toinen valmiste kokeiluun ja näyttää tehoavan hyvin.

Rosi pääsi viikonloppuna ensimmäistä kertaa mökille. Saaressa sai tietysti juosta koko ajan vapaana ja olla ulkona, mikä sopi energiapakkaukselle hyvin. Toisena iltana pikkuinen oli niin väsynyt, että se piti lähestulkoon kantaa sisälle nukkumaan. Enpä ole koskaan nähnyt Rosia sellaisena! Veneessä oltiin ekaa kertaa, eikä sekään kovin hetkauttanut. Piti vaan pidellä tiukasti kiinni, ettei liian pitkälle kurkota kuonoa tuulta kohti ;)

Uimassa Rosi kävi kunnolla ensimmäistä kertaa. Vedessä se on käynyt kahlailemassa jäiden lähtemisestä asti, mutta uimaan se uskaltautui vasta minun perässä. Ensin mentiin rannan kautta, mutta myöhemmin Rosi hyppäsi perään laituriltakin!

Tänään Rosi lähti ensimmäistä kertaa jäniksen perään, joka yllätti lähtemällä pakoon ihan vierestä. Siinä vaiheessa en kerennyt estelemään, vaan koira pinkoi jäniksen perään ihan salamana. Kutsuin Rosia takaisin ja luulin, että olisi ihan turha kutsu, mutta sieltä se tulikin yhtäkkiä takasin näköpiiriin ja luokse oikeen tyytyväisen näkösenä. Hirveesti sai Rosi kehuja minulta ja siskolta, kun oli niin taitava, että jätti jäniksen ja tuli meidän luokse. Onneksi ei ole metsästysvaistoa näillä, muuten ei tulis metsässä vapaanaolosta mitään.

Naksulla ja lelulla ollaan nyt treenailtu ja ainakin innokkuutta löytyy! Tässäpä tarkempi kuvaus missä mennään.

Paikallamakuu:
menee hienosti, naksulla oon saanut Rosin pysymään ryhdissä makuulla, samoin istuen paikallaolo toimii. Kävelen kauemmas (2-15m) ja käyn välillä palkkaamassa. Näin saadaan jo suht pitkiä aikoja. Lopetan liikeen aina ennen kun Rosi itse nousee, ettei vaan jää sellasta käsitystä, että siitä saa liikkua.

Maahanmenot/istumiset
lelu hetsillä aika vauhdikkaita. Maahanmeno vaikeampaa kuin istuminen, pitäisi malttaa ottaa ihan vaan kaks kolme toisoa kerrallaan, jotta into säilyy.

Seuraaminen
perusasennosta ehkä 1-10 askelta. Välillä pidän namin vasemmassa kädessä, välillä piilossa. Naks vain katsekontaktissa seuraamisesta, alkaa mennä perille. Lenkillä ollessa saatetaan ottaa jopa pidempi matka silloin kun Rosi oma-aloitteisesti tulee viereen. Jostain syystä seuraaminen on silloin useimmiten innokkaampaa. Nyt on paikka pysynyt paljon paremmin oikeana ja seuraamisen taso tasoittunut, laahamiset ja liian kauas irrottautumiset on jäänyt pois melkeen kokonaan.

Luoksetulot
tänään oli varsin hurjaa luoksetuloa. Ajattelin erottaa luoksetulon ja luoksetulon perusasentoon vähäksi aikaa. Huomasin vaan, että hölmöä ottaa niitä vielä yhteen, kun perusasento ei ole itsessäänkään vielä kunnolla hallussa. Keskityn nyt palkkaamaan vauhdista. Naks luoksetulon puolivälissä ja vauhti on taattu! ;)

Sivulletulo
paranemaan päin, onnistumisia on paljon, mutta sillon tällön jäädään liian taakse tai vähän vinoon vasemmalle.

maahan->seiso nähtävästi ollut vähän koulutustauolla :D

temppuja voitais keksiä lisää ja treenata "kasi" ja "kieri" kuntoon. Uutena ollaan sillon tällön otettu "sit" (istuu etutassut ilmassa) ja jalkojen läpi pujottelu. Myös noutoa voisi alkaa tosissaan harjoitella. Kyllä se lelut tuo takasin ja niin päin pois, mutta ihan oikeena liikkeenä, niin siihänän riittäis tekemistä.

Minulta jäi Aussie näyttely töiden takia näkemättä, mutta onnea joka tapauksessa kaikille Hazelmoor menestyjille! :)

Kameran saan takaisin reilu viikon päästä, sitten päästään toivottavasti päivittämään kuvagalleriaakin.

Koulutusta

2009-06-17T20:31:00.005+03:00

Tänään sain vähän ensimakua siitä mitä elämä aikuisen ja fiksun koiran kanssa saattaisi olla. Rosi on käyttäytynyt koko päivän moitteettomasti! Luoksetulojen kanssa on ollut ongelmaa koirasaaressa käydessä, mutta tänään Rosi tuli sielläkin luokse vauhdilla. Kävelyllä koirien ohitus sujui oikeen hienosti (se on viime viikkoina välillä takkuillut) ja sisätiloissa se on ollut rauhallinen. Toivoa on, toivoa on ;)

Rosi sai narupallon ja siitä tuli samantien ihan ykköslelu. Kokeilin muutamia maahanmenoja ja istumisia liikkeestä ja vauhti oli ihan eri luokkaa, kuin mitä yleensä. (Meidän liikkeestä maahanmenot ja istumiset tehdään vielä kesken leikin/riehumisen, ei oikeaoppisesti seuraamisliikkeestä) Josko narupallolla sais sitten koulutettuakin..?

Itseäni oon päättänyt ottaa nyt niskasta kiinni ja tehdä koulutuksesta määrätietoisempaa. Naksuttimen päätin myös ottaa kunnolla käyttöön. Treenailtiin eilen kierimistä naksun avulla ja melkeen nauratti nähdä Rosi niin tarkkaavaisena. Se kokeili antaa yhtä tassua ja kahta tassua, kiertää minun ympäri, maata, istua, katsoa silmiin ja vaikka mitä muuta klikkauksen toivossa.

Seuraaminen etenee -tavallaan. Välillä Rosi seuraa tiiviisti vierellä ja oikeen nostelee etutassuja, ja välillä se melkeen laahaa perässä. Siihen pitäisi vaan saada se vietti mukaan. Mietin jopa, että alottaisin seuraamisen lähes alusta naksuttimen kanssa, jotta saisin Rosin pysymään aina oikeassa kohdassa. Sivulle tulot menee ihan okei, pienen vartalo- tai kädenliikkeen avulla Rosi istuu viereen suorana, mutta jos kaikki avut jättää pois se saattaa jopa istua rintamasuunta jalkaani kohden! Jotenkin niistä avuista olisi päästävä pois, mutta miten, sitä en tiedä. Maahanmenot toimii teknisesti, tarvitaan vaan sitä vauhtia. Paikalla makuuta ei olla otettu juuri ollenkaan. Istumiset sujuu samaten. Uutena juttuna on seisominen maahanmenosta. Tällä hetkellä kädellä ohjaten nousee seisomaan.

Silmätulehdus jälleen..

2009-06-03T21:23:00.003+03:00

Rosilla on taas silmätulehdus. Saatiin silmätipat 12 päiväksi. Eläinlääkärin mukaan tämäkin oli näitä pentuajan silmätulehduksia, jotka johtuu siitä, ettei vastustuskyky ole vielä kehittynyt kokonaan. Onneksi silmät ei vaikuta olevan kipeät, eikä Rosi edes yritä raapia niitä. Selvästi nuo tipat kyllä auttaa, kun on punoituskin kadonnut kokonaan. Täytyy kuitenkin laittaa tippoja ohjeen mukaan kuuri loppuun. Eläinlääkärin mukaan tuuli tai siitepölykin on voinut ärsyttää herkkiä silmiä niin paljon, että ne on sitten tulehtuneet. Tiedän myös muutaman koiran, joilla on pentuaikana ollut monta silmätulehdusta, mutta noin vuoden ikään päästyään ongelma on kadonnut kokonaan. Täytyy vaan uskoa eläinlääkäriä ja toivoa, että ne tosiaan menee ohi sitten ajallaan..

Rosin näyttely debyytti

2009-05-19T09:37:00.004+03:00

Lauantaina käytiin Rosin kanssa ensimmäist kertaa näyttelyssä, Tampereen pentunäyttelyssä. Tuomarina toimi Kristiina Niemelä. 5-7kk narttuja oli vain kolme ja me sijoituttiin sitten kolmansiksi. Paikalla oli viisi Hazelmoor koiraa, Rommi, Helmi, Luca, Remu ja me. Helmi ja Luca olivat rop ja vsp pennut.

Kotona oltiin harjoiteltu vierellä ravaamista nähtävästi liian häiriöttömissä ympäristöissä, nimittäin paikanpäällä se ei sujunut ollenkaan.. Neiti viipotti nenä kiinni maassa ja hyppeli ja kiskoi joka suuntaan, kun olisi kehässä pitänyt ravata ja esitellä liikkeet. Rosi antoi kuitenkin tuomarin katsoa hampaat ja tutkia, joten edes jotain positiivista meidän esiintymisessä! Nyt vaan treeniä lisää..

Rosin arvostelu:

"Lupaava. Hyvät mittasuhteet. Kaunis pään profiili. Leikkaava purenta. Hyvä kaula. Suora selkälinja. Hyvä rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu halutessaan erittäin hyvin. Esiintyy ja esitetään hyvin. Hyvä turkki."

Kamera jäi reissulla kotiin, joten näyttelykuvia ei vielä ole, sen sijaan kuvassa Rosi uintireissun jälkeen :)

Jälkileiri Vesilahdella 30.4-3.5.

2009-05-04T12:21:00.006+03:00

Viikonlopun leiri takana! Ohjaajalla naama punottaa, kun ei tällanen vasta alkaja tajunnut, että pellollahan paistuu, jos siellä monta tuntia päivässä seisoskelee ja jäljestää!

Leirillä hirmu eritasoisia koiria, mikä oli minulle tietysti tosi paljon plussaa. Näki siinä samalla mihin tähdätään ja sai vinkkejä jo etukäteen miten esineilmasua sun muuta kannattaa treenata.

Rosin kanssa tehtiin aina kaksi jälkeä/päivä. Ensin muutama makkaravana, kun ruutuja ollaan pari jo kotonakin tehty. Tuuli yritti puhaltaa pois janalta( se pyöri ja vaihtoi suuntaa ihan koko ajan!), mutta tosi nopeesti tyttö hoksasi mistä ne namit löytyy ja pysyikin jäljellä tuulesta huolimatta. Sitten otettiin jo ihan kunnon askeljälkiäkin. Ruokaa sai vaan pellolta, mikä oli tietysti kova pala tälle neidolle. Hirveä huuto aamulla ja illalla, kun ei ruokaa kuulunut, mutta jäljestäessä sitten olikin tosi kova nälkä ja vietti kohdallaan. Rosi tajusi etenemisen jo ihan ekoilla jäljillä. Enemmän sitä joutui rauhoittelemaan, ettei siellä jäljellä ihan rynnitä.

Kouluttajana oli sakemannipiireissä tutumpi Päivi Ollikka, tosi mukava ja fiksu kouluttaja, jolta sai monta hyvää ideaa jatkoon. Kehui Rosia hyväksi nenänkäyttäjäksi ja tykkäsi kauheesti siitä jäljestäjänä, vaikka se ei vielä ollutkaan ihan rauhallisemmasta päästä ;) Saatiin hyvä pohja jatkaa eteeenpäin. Koira tajusi jutun juonen ja selvästi tykkäsi ihan hirveesti. (niin nameista, vai jäljestämisestä? :P) Intoa ja viettiä kuulemma löytyy, joten nyt vaan treenaamaan.

Vähän oli tietysti pennulle rankka reissu, kun se ei kaiken sen hälinän keskellä oikeen osannut rauhoittua, vaikka oma huone meillä olikin. Iltaisin sain sitä pidellä puoli väkisin sylissä lattialla maatessa, jotta se rauhoitttuisi. Aluksi kiemurteli kuin mikäkin, mutta pian lähes nukahti syliin, kun oli niin rättiväsynyt. Nyt ei näy väsymyksen merkkejä enää ollenkaan, joten hyvillä mielin voi uudestaankin lähteä leirille.

vesileikkejä

2009-04-25T21:13:00.006+03:00

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa kouluttamassa. Meidän ohjaaja kehui, että ollaan menty eteenpäin, vaikka taukoa onkin ollut. Oli mukava saada positiivista palautetta, kun ei sitä kehitystä aina itse samalla tavalla huomaa, kun päivittäin treenaa ja tekee koiran kanssa..

Oltiin tauon aikana otettu nopeita maahanmenoja ja istumisia, mitkä toimi kentälläkin oikeen kivasti. Lelulla niitä lähdin työstämään, mikä aluksi toimikin hyvin. Jossain vaiheessa se sitten alkoi takkuamaan ja siirryin taas namipalkkaan. Tuntuu, että usein painotetaan, että lelupalkka olisi kouluttamisessa (kun pohjatyö tehty ja tekniikka on koiralla hallussa) ihan ylitse muiden, eikä namipalkattu koira koskaan yltäisi samaan kuin lelupalkattu. Kuitenkin, ainakin tässä asiassa, nami toimii Rosille paljon paremmin. Kyllähän se muuten tykkää kauheasti leikkiä ja riehua, mutta koulutukseen yhdistäessä Rosi menee vähän lukkoon. Johtuuko omasta elekielestä, vai mistä, mutta siltä välillä vaikuttaa.

Seuraaminen edistyy myös, vaikka ei vielä sen enempää kuin kahdesta viiteen askelta otetakaan. Johtuu pitkälti treenaamisen puutteesta, kun ei tarpeeksi säännöllisesti ja tavoitteellisesti harjoitella.. Uutena juttuna olisi sivulle tulo, mutta en oikeen ole vielä keksinyt hyvää kikkaa opettaa sitä. Koira jää aina vinoon, mikä tietysti johtuu minusta. Namilla nyt houkuttelen ja kädellä ohjaan, mutta teen sitten ehkä liian pienen ja ahtaan liikkeen, kun ei Rosi pääse suoristumaan. Tarkoitus olisi saada Rosi siis kiepsahtamaan viereen, eikä kierrättää takakautta, mutta saa nyt nähdä.

Luoksetulot sen sijaan on ollut vähän hakusessa tässä noin viikon sisällä. Ennen niin kuuliainen ja tottelevainen pentu ei nyt enää aina viitsikään tulla luokse samantien kutsuttaessa. Se saattaa katsoa minuun päin vähän aikaa ja ikään kuin pohtia kannattaako tulla vai ei, ja sitten jatkaa touhujaan. Aina kun näin käy teetän sillä monta helppoa luoksetuloa, palkkaan ja kehun ylenpalttisesti. Metsässä se tulee edelleen hienosti luokse, eikä edes lähdekään niin kauas, mutta pihassa ja koirasaaressa huudot kantautuu suurimmaksi osaksi ihan kuuroille korville. Kuuluu tuohon ikään, veikkaisin, mutta huolta se aiheuttaa. En enää oikeen uskalla pitää Rosia pihalla vapaana, koska se saattaa yhtäkkiä lähteä portille (ja jopa portista ulos!) katsomaan ketä ohi kulkee. Nakkia vaan taskuun ja luoksetuloja vahvistamaan, mikäpä muu siihen auttaisi.

Rosi on käynyt jo vähän uimassa meressä. Muuten kiva, että vesi ei pelota ja on ihan mieluinen elementti, mutta voi sitä lian määrää, jota se tuo mukanaan! Tänäänkin käytiin ensin uimassa ja sitten hiekalla painimassa toisen pennun kanssa ja tadaa, valmista! Kotimatkalla vastaantulijat katsoivat ensin Rosia ja sitten minua myötätuntoisesti, kun järjettömän hiekkaisen ja märän koiran kanssa kävelin kotiin. Ei kovin montaa rapsuttajaa näkynyt tällä kertaa :) Pääasia on kuitenkin, että koiralla oli hauskaa ja sai purkaa energiaansa (ja sitähän riittää!) Säästyy koti pahemmilta tuhoilta, joilta ollaan tähänkin mennessä vältytty.

Vappuviikonlopuksi mennään Rosin kanssa Vesilahdelle HPH:n kevätleirille peltojälkeä kokeilemaan. Näin sitä vaan viikonloput ja illat alkaa täyttyä koiraharrastuksista! :)

Reissusta..

2009-04-16T12:40:00.003+03:00

Jälleen kotona! Reissu meni Rosin osalta tosi hienosti. Molemmat lennot menivät oikeen mallikkaasti, ja kuten aavistin, minä hermoilin reilusti enemmän. Henkilökunta oli tosi ystävällistä (voi sitä lepertelyn määrää!!) eikä Rosin matkustamisen suhteen ollut mitään ongelmaa. Munchenin päässä virkailija ei tosin ensin meinannut löytää koiravaraustani, mutta muutaman puhelun ja ohjeiden jälkeen sekin löytyi tiedoistani.

Virkailijat olivat hämmästyneitä siitä, että Rosi meni kiltisti kuljetushäkkiin "laatikkoon" käskyn kuultuaan. Yleensä omistajilla on kuulemma vaikeuksia saada koiransa kuljetuslaatikkoon. Johtuukohan puutteellisesta totuttelusta vai huonoista kokemuksista? Jos koira ei tuntisi oloaan turvalliseksi omassa häkissään, en kyllä lähtisi sitten sen kanssa matkustamaankaan..

Perillä Rosi oli selvästi vähän stressaantunut uudesta paikasta ja ilmaston muutoksesta. Muutaman päivän jälkeen se oli kuitenkin taas oma itsensä. Molempien lentojen jälkeen Rosi oli pari päivää myös tavallista ääniherkempi, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää lentokoneen melun jälkeen. Matkustelu väsyttää ja kotiin palatessa Rosi onkin ottanut aika lunkisti.

Lämpötilat Itävallassa pyörivät +20 asteen ympärillä. Rosin tuuhea talviturkki oli tietysti niihin lämpötiloihin aivan turhan lämmin ja karvaa alkoikin lähteä aika runsaasti jo ensimmäisinä päivinä. Tapasimme sattumalta toisen aussien, 4kk blue merlen ja Rosi näytti tosi jykevältä pikkuisen ja siron nartun rinnalla. Ei se koko sinänsä, mutta turkki... Rosin karva oli ainakin puolta pidempää ja tuuheampaa. 4kk pennulla oli vielä ihan pikkupennun turkki. Ilmastosta se varmasti johtuu, kun täällä on niin kylmä ja siellä ei.

Kuvia matkalta lisäilen, kunhan saan niitä koneelle ja johonkin järjestykseen.

Ja vielä lisämaininta, Rosi on ollut sisäsiisti nyt kuukauden! Jihuu!

Matkalle

2009-03-27T09:58:00.005+02:00

Tänään lähdetään Rosin kanssa kolmeksi viikoksi Itävaltaan. Jännittää kuinka matka sujuu. Kuljetushäkki on Rosille onneksi mieluinen paikka, se nukkuu ja järsii luita omassa "pesässään" ihan tyytyväisenä. Lentokentälläkin ollaan käyty pari kertaa, joten sekään ei ole enää ihan uusi paikka. Passi on hankittu ja jo valmiiksi pakattu. Royal caninia saa sieltäkin, eikä sitä tarvitse onneksi ottaa mukaan. Eläinkaupan kautta kipaistaa ennen kun päästään perille.

Enää omistajan henkinen puoli pitää saada kuntoon! Turhaan todennäköisesti huolehdin, Rosi on sen verran tasapainoinen, eikä turhia hermoile, että selviää matkasta varmaankin ihan hyvin. Ja perillä onkin sitten aivan ihanat ulkoilumaastot ja monta rapsuttajaa :)

Aussie tapaaminen

2009-03-24T15:15:00.004+02:00

Lauantaina pidettiin pieni aussietapaaminen. Paikalla oli Helmi (Doing Comeback) ja Rosa (Tres Colores Rosalita) sekä Rocki (Riekonhovin Rock Star) ja Ronja (Riekonhovin Red Rosie?) Rosi edusti ainoana blue merlejä :)

Mentiin koirapuistoon, jossa koirat sai riekkua keskenään. Rosi ei oikeen tiennyt miten päin sen olisi pitänyt olla, kun oli niin monta uutta leikkikaveria. Se sitten lähinnä seuraili tapahtumia, eikä kauheasti itse osallistunut leikkiin. Ehkä ensi kerralla Rosikin uskaltaa mennä mukaan..

Rosilla on selvästi huonoja ja hyviä päiviä. Eilen se oli suoraan sanoen aika kamala, ei totellut ollenkaan ja oli niin levoton riiviö, että! Tänään se taas on totellut kuin unelma.. Eilen kävi mielessä jo ajatus, etten enää kyllä päästä sitä metsässä vapaaksi. Rosi käy tonkimassa sieltä kaikki jäniksen raadot, eikä sitten enää suostu tulemaan lähellekään, kun se luulee, että vien aarteen pois. Ei siinä muuten mitään, mutta kotiin lähtö venyy aina puolella tunnilla, kun yritän keksiä miten saan sen houkuteltua luokse. Tänään se kuitenkin tuli luokse oikeen kivasti, vaikka löysi jotain ihania aarteita välillä. (olen varmaan haudannut jo maahan suurimman osan raadoista, joten ehkä sieltä ei enää löytynyt mitään yhtä mehevää..)

Täytyypä muuten mainita, että Rosi oli melkein Helmen ja Rosan kokoinen jo nyt! Ne on molemmat tosin aika pieniä narttuja, mutta kuitenkin. Ei taida Rosi jäädä kovin pikkuiseksi..

Vakavaa ja vähemmän vakavaa koulutusta! :)

2009-03-20T13:44:00.009+02:00

Keskiviikkona käytiin taas kouluttamassa kentällä. Ihan alkuun otettiin muutama ampuminen starttipyssyllä, kun monet sitä oli toivonut. (Koulutuksissa siis edelleen täysin eritasoisia ja -ikäisiä koiria) Me jäätiin Rosin kanssa kentän ulkopuolelle varmuuden vuoksi, kun en ihan tiennyt miten se ääneen reagoisi. Rosi ei tuntunut huomaavankaan koko pauketta, vaan tutkaili ja haisteli ympäristöä innokkaana. Nämä laukaukset oli (näin omin sanoin) "pk-tasoa", luonnetestissä laukaus on kuulemma vähän voimakkaampi..

Seuraamisessa ollaan nyt otettu yhtä askelta. Hienosti sujuu, onhan tuo silmiin tuijottelu Rosille niin luontaista muutenkin :) Eteen istumista jatketaan ja nyt uutena maahanmeno seisomisesta. Rosi on jo tajunnut jutun juonen, mutta retkahtaa edelleen helposti rentoilu-lonkka-asentoon. Tästä saan, kun ennen kelpasi myös ne vähemmän ryhdikkäät maahanmenot! Meidän lonkka-asento ei nimittäin ole ihan siitä lievimmästä päästä.. Välillä tuntuu, ettei tuolla koiralla ole luita ollenkaan, kun se makoilee jalat joka suuntaan sojottaen. Maahanmenosta Rosi osaa nousta perusasentoon ainakin suurimman osan ajasta.

Kaiken maailman hömppätemppuja opetellaan oikeiden liikkeiden ohessa. "Give me five" on oma lempparini, josta nyt menossa toinen osa, eli "give me ten". Erittäin hyödyttömiä, mutta todella hauskoja temppuja! Haaveena ja haasteena olisi saada tällainen ketju toteutettua: ensin ikään kuin uhkaisi Rosia ampumalla (käsi toimisi pyssynä) jolloin Rosi menisi maahan ja laittaisi tassut silmille, seuraavaksi kuuluisi "pam!" ja Rosi retkahtaisi "kuolleena" maahan. Näyttävä temppu olisi, kunhan sen saisi todella hyvään kuntoon. Itselle haaste saada ketjutettua kaikki kokonaisuudeksi, mutta samalla hyvää treenia, kun joutuu miettimään asioiden pilkkomista tarpeeksi pieniin osiin. Tällaista hulluttelua täällä! :D

Sisäsiisteys hallussa niin ja näin.. Tuntuu, että kuukausi sitten se oli paljon siistimpi kuin nyt. Osasi vähän pyytääkin ulos, jos kukaan ei tajunnut ovea avata. Mitä lie tapahtunut, kun takapakkia on tullut. Ehkä sitä jotenkin itse herpaantui tarkkailemaan ja aavistelemaan milloin ulos kannattaisi päästää ja siksi niitä vahinkoja on taas tullut.. Nyt vaan taas tehotarkkailu päälle.

Rosin arkea

2009-03-15T13:21:00.006+02:00

Keskiviikkona käytiin taas treenailemassa uusia juttuja Rosin kanssa. Ensi kerralle harjoitellaan eteen istumista (suorana!) ja seuraamisen alkeita. Eteen istuminen edistyy kivasti, idea oli Rosilla jo hallussa, enää viilataan sitä suorassa istumista. Sekin sujuu nyt paremmin, pitää minun vaan muistaa seistä suorana, niin Rosikaan ei ala viettämään kumpaankaan suuntaan. Seuraamisessa ei olla vielä lähdetty liikkeelle, vaikka katsekontakti onkin jo hallussa paikallaaan ollessa. Keskiviikkona jatketaan.

Rosilta on lähtenyt edestä jo kaikki hampaat, suurin osa vaihtunutkin. Kulmahampaat on paikallaan, mutta ne heiluu. Eilen löysin lattialta jonkun takahampaan. Kauheasti suu näyttää kutiavan. Välillä Rosi uikuttaa tuskaisena ja yrittää tassuilla raapia kuonoa. Porkkanaa olen sille syöttänyt, kun luut ei oikeen nyt maistu. Käsiä ja jalkoja se yrittää purra aina kun vaan vähänkin sen tasolle laskeutuu. Ennen se ei purrut juuri ollenkaan, mutta nyt selkeesti kun hampaat kutiaa, niin tekisi kauheasti mieli kokeilla josko varpaat tai sormet helpottaisi kutinaa.

Rosi on alkanut ulkonaollessa ottaa lisää välimatkaa. Enää se ei pyöri jaloissa, vaan viipottaa välillä melko kaukanakin. Luoksetulokutsua Rosi onneksi tottelee edellee kivasti.

Hampaiden tarkistaminen ja muut toimenpiteet menee jo aika rutiinilla molemmilta, koiralta ja minulta! :)

Selkeästi huomaa, että ei Rosi enää ihan pikkupentunen ole. Se on levoton, jos sen kanssa ei tee kerran päivässä pitempää lenkkiä metsään tai muualle, jossa se saa juosta vapaana. Se on Rosista aivan ihanaa ja oikeen näkee kuinka se nauttii, kun saa spurtata ihan täysillä väistellen oksia ja puita. Lumesta se tykkää ihan kauheasti, välillä vaan pää näkyy kun se loikkaa ihan umpihankeen! Ihan se ei omassa vauhdissaan aina pysy mukana, vaan tömähtää suoraan jalkoihini, kun se tulee luokse.

Uusia kuvia en ole ottanut nyt vähään aikaan.. Kun vaan on seuraavan kerran kunnolla aurinkoinen päivä täytyy ottaa kamera esille. On vaan ollut niin harmaata, ettei kuvista olisi tullut mitään..

Koulutusta

2009-03-05T13:00:00.004+02:00

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Rosin kanssa ohjatussa koulutuksessa. Emme vielä alkaneet opetella mitään, vaan ohjaajat kävivät meitä läpi yksitellen, kyselivät tavoitteita, halusivät vähän nähdä ja kuulla mitä olemme tähän mennessä harjoitelleen jne, jotta voivat muodostaa sopivia ryhmiä. Ensi viikolle on läksynä opetella leikkimistä koiran kanssa, jota sitten alan käyttää palkkana koulutuskentällä. Namit eivät siellä oikeen tehonneet.. Tänään kokeilin palkata luoksetuloa leikillä, ja Rosi oli kyllä aivan innoissaan. Olen sitä aina silloin tällöin yrittänyt, mutta nyt se toimi paremmin, kun oli itselläkin joku käsitys miten sitä saalistusviettiä voi käyttää hyväksi.

Muutamat jo pidempään tokoilleet näyttivät meille uusille joitakin eri liikkeitä ja saivat sen näyttämään niin helpolta! Todellisuus taitaa olla jotain aivan muuta.. Kouluttajan mukaan Rosi ottaa tosi kivasti kontaktia. Tästä en viitsi ihan kokonaan kunniaa ottaa itselleni, koska Rosi on luonteeltaankin kiinnostunut, kontaktinhaluinen ja ahne! Nenänkäyttöäkin kehuivat, kun se heti kentälle päästyään rupesi etsimään muilta lumeen tippuneita nameja.. Tuleva jälkikoira? ;)

Olen aloittanut opettamaan noutoa. Aloitin naksuttamalla edes katseesta lelua päin, sitten nuuhkaisusta ja nyt olisi tavoitteena saada Rosi nostamaan lelu maasta. Tähän olenkin sitten jumahtanut, kun Rosi ei millään halua/ymmärrä sitä nostaa. Se koskee lelua kuonolla ja tassuilla, (seisoen, istuen, maaten) siirtelee sitä edes takaisin, katsoo minua epätoivoisena ja vinkuu, kun namia ei tipu. Tosin kokeilin tätä yhtenä aamuna ruokakupilla, jolloin se nosti lelun melkein samantien. Täytyy nähtävästi ajoittaa noudon harjoittelu ruoka-aikoihin..

Eläinlääkärikäynti ja siskon tapaaminen

2009-02-22T16:57:00.007+02:00

Perjantaina käytii Rosin kanssa eläinlääkärissä rokotuksissa. Tälläkin kertaa sujui käynti oikeen hienosti, kaikki oli kunnossa ja Rosi todettiin oikeen reippaaksi pennuksi :) Hankin samalla Rosille passin. Olen lähdössä maaliskuun lopussa Itävaltaan kolmeksi viikoksi ja Rosi pääsee mukaan. Siellä on sille ihanat pellot ja metsät, joissa saa juosta ihan niin paljon kuin huvittaa.

Tänään tavattiin Laura, Eero ja Unna. Ei oikein osattu päättää tunnistivatko ne toisensa, mutta leikkimään ne ryhtyivät ihan samantien. Vauhtia riitti ja hauskaa taisi olla. Selvästi oman ikäinen koira on paras leikkikaveri. Aikuisten koirien riehumisleikit tuntuvat Rosista liian rajuilta ja nyt olikin kiva kun oli tasavertainen kaveri. Unna on kyllä oikeen suloinen pentu myös, vähän vaan sirompi ja pienempi kuin meidän koiruli. Kuvia löytyy galleriasta.

Me ei Rosin kanssa päästä 4.4. Pet expoon näyttelyyn, mutta tarkoitus olisi mennä sitten 3.5. Hollolaan tai Tampereelle 16.5. Niihin molempiin on kyllä aika paljon aikaa vielä..

Talvikuulumisia

2009-02-18T19:04:00.007+02:00

Sohvat ja sängyt alkavat pysyä aika koskemattomina, mutta pöydille hyppiminen jatkuu edelleen. On se vähän ehkä vähentynyt, päivästä riippuen ne tassut ilmestyy pöydän reunalle useammin ja vähän harvemmin.

Rosi on oppinut pujottelemaan kahdeksikon jalkojen välistä ja osaa melkein kieriä (välillä joutuu avittamaa namilla..) seisomista harjoitellaan aina kun muistan ja hampaita yritän tarkistaa (suun avaaminen/suuhun katsominen tällä hetkellä menossa) ainakin kerran päivässä. Tämä vaihe näyttää taas olevan työn ja tuskan takana, mutta eiköhän sekin mene läpi sinnikyydellä :P Viime eläinlääkärikäynnin jälkeen laiskistuin suun tutkimisessa, eikä siksi olla edistytty kovinkaan paljon.

Jäällä ollaan käyty kävelemässä monta kertaa. Luulen, että me molemmat Rosin kanssa nautitaan siitä yhtä paljon. Pidän Rosia aina jäällä vapaana ja siitä onkin tullut loistava harjoituspaikka. Pystyy harjoittelemaan vapaana oloa ja luoksetuloa sopivalla häiriöllä, kun ei joudu ihan metrin päästä ohittamaan niin kuin jossain lenkkipolulla. Välillä käydään moikkaamassa muita koiria/ihmisiä ja välillä ohitetaan. Tämä sujuu tosi hienosti!

Käytiin katsomassa hevosiakin muutama päivä sitten. Rosi ei voinut käsittää mikseivät Shetlanninponit halunneet leikkiä sen kanssa, vaikka se kuinka yritti niitä kutsua leikkimään.. Olisipa ollut kamera mukana :)

Toisia koiria on nyt nähty aika paljon. Se ei enää niin kovasti aristele, mutta edelleen tarkkailisi muiden touhuja mielellään jalkojeni juuresta. Haukkuvat koirat vähän pelottavat, eikä se kovin helposti lähde mukaan toisten riehumisleikkeihin. Sunnuntaina olisi tarkoitus tavata Unnaa, saa nähdä miten ne intoutuvat leikkimään yhdessä..

Kosketuskeppejä ja näyttelyinnostusta

2009-02-06T18:33:00.008+02:00

Meillä alkaa täällä olla kohta riiviöajat käsillä. Rosi ylettää lähes joka paikkaan, mikä tarkoittaa, ettei yksikään liian matalalla oleva tavara välttämättä säästy sen hampailta. Vähän tuntuu, että pulassa ollaan, mutta kaipa tämä tästä. Vähän väliä sitä saa olla työntämässä pois pöytien reunoilta ja hyllyiltä, mutta se taitaa vähän kuulua ton ikäisille pennuille. Ja nyt vaan sitten kaikki kärsivällisyys peliin (minulla sitä vielä riittää, muilla välillä ei..) ja opettamaan, ettei joka paikkaan hyppely ole sallittua.

Koulutan Rosia vaihtelevasti naksuttimen avulla ja ilman. Tänään sitten ihmeteltiin kosketuskeppiä (jonka virkaa toimitti vanha ratsastusraippa!) eikä muuten kauaa ihmetelty! Se tajusi jujun ihan muutamasta kerrasta ja nyt keppiä voi liikutella jo ihan reippaasti ylös-alas-sivulle Rosin seuratessa perässä. Naksuttimen kanssa aukeaa kyllä ihan uusi maailma, niin nopeaksi se tekee oppimisen. Motivoiminenkin on superhelppoa, kun on tuollainen ahmatti motivoitavana. Odottelen malttamattomana maaliskuuta, että päästäisi mekin koulutuskenttiä valloittamaan.

Omaksi yllätyksekseni olen innostunut myös näyttelytouhuista, vaikka ennen se osa koiramaailmaa tuntui vieraalta. Olen opetellut näyttelysääntöjä ja yrittänyt löytää mahdollisimman monta meille sopivaa näyttelyä lähitulevaisuudesta. Pitäisi vaan se seisomaan opettelu aloittaa.. :P Sivulla ravaamista on kokeiltu muutama kerta.. Aikaa on opetella, sillä ensimmäinen näyttely jonne mekin päästäisiin on vasta huhtikuussa. Joutuvatkohan kaikki uudet koiranomistajat tällaisen "haluan harrastaa koirani kanssa kaikkea" -innostuksen valtaan?

Rosi 3 kuukautta

2009-01-29T12:01:00.010+02:00

Meillä on täällä koko perhe kuumeessa ja Rosi raukka joutuu tyytymään pikaulkoiluun ja sisällä lekotteluun. Ihmeen hyvin Rosikin rauhottuu jonnekin nurkkaan tai omalle tyynylle, kun lepäilen, eikä ainakaan vielä hypi seinille. Vähän täytyy vaatteita, hanskoja ja villasukkia välillä käydä levittelemässä ympäri kämppää, mutta muuten ollaan oltu oikeen nätisti.

Silmä on jo paljon parempi, vuotaa edelleen jos on tuulista tai kylmää, mutta se kai on ihan normaalia. Eihän sitä muuten edes huomaisi, mutta kun silmänalusen karva värjääntyy rusehtavaksi.. Pitäisi varmaan hankkia jotain silmävettä tai muuta, jolla saisi silmät oikeasti puhtaaksi. Tuntuu, että lämpimällä vedellä puhdistaessa väri vaan leviää.

Ollaan opeteltu bussissa ja ratikassa kulkemista ja nyt molemmat sujuvat jo hyvin. Ihan mielellään se molemmilla matkustaa: aina joku kanssamatkustaja silittämässä ja namiakin saa, kunhan istuu rauhallisesti paikallaan. Ei hassumpaa! :)

Tassut pöydällä eläinlääkärissä

2009-01-23T20:49:00.007+02:00

Ensimmäinen rokotuskerta on takana. Meni oikeen hienosti, häntä vaan heilui, kun oli uusia ihmisiä ympärillä. Odotushuoneessa olisi kauheesti tehnyt mieli mennä leikkimään kahden puolta pienemmän aikuisen koiran kanssa, (olisikohan ollu Shih tzuja lyhyellä turkilla?) mutta ne katseli jätti-Rosia melkein järkyttyneen näköisinä, kun se yritti kutsua niitä leikkimään. Ainoa ikävä juttu oli, että Rosi joutui viikon silmätippakuurille. Toinen silmistä punoitti hiukan ja eläinlääkäri antoi varmuuden vuoksi kuurin, ettei se nyt ainakaan pahemmaksi mene. Neitiä se ei tunnu haittaavan, silmä ei kutia, eikä se aristele sitä, antaa jopa laittaa tipatkin melko kiltisti.

Rosi on näköjään pentueen isoimmasta päästä tällä hetkellä. Eläinlääkärin vaa'an mukaan 9,1kg. Kyselin vähän huolestuneena, että onko meiän "pikkunen" ylipainoinen, mutta hoikka se kuulemma on. Kylkiluut ja selkäranka tuntuvat normaalisti ja ylhäältä päin katsoessa vyötärö (?) erottuu selvästi. Niin olin itsekin havainnoinut, mutta muiden painoja kuullessa (lukiessa) alkoi epäilyttää. Ihan Minnan ohjeiden mukaan ollaan ruokittu, eikä annettu mitään ylimääräisiä herkkujakaan. Rosi vaan käyttää kaiken ruuan nähtävästi kasvamiseen. Eläinlääkäri jopa veikkasi, että Rosi saattaisi kasvaa aika isoksikin, kun on niin jämerät tassut "pikkuisella".

Rokotusta koiruliini ei edes huomannut, kun oli niin keskittynyt nameihin. Meillä ei toimi lahjonta-kiristys-uhkailu, vaan ihan simppelisti lahjonta-lahjonta-lahjonta ;)

Rosi on jo sen kokoinen, että ylettää laittamaan tassut pöydälle, mistä meinasi tulla melkoinen riesa. Lähinnä tätä tapahtuu keittiön pöydän ääressä. Ensin yritin vaan kieltää ja siirtää alas, mutta se ei todellakaan auttanut. Sitten siirryin antamaan namia, aina kun Rosi meni alas omatoimisesti. Lopputulos oli se, että tassut oli pöydällä puolet useammin. Nopeasti tassut pöydälle, alas, nami, tassut pöydälle, alas, nami jne. Tässä vaiheessa meinasi tulla epätoivo. Noh, vielä ei luovutettu ja onnistuinkin opettamaan Rosin olemaan keittiön matolla silloin kun muut syövät.. Samalla vähentyi pöydälle kurkottelu muutenkin. Nähtävästi siis on helpompaa keksiä joku sallittu sijaistoiminto, kuin yrittää kieltää koko ajan. Joka päivä sitä viisastuu koirankasvatuksessa!

Kuvissa luoksetulon taidonnäyte ja sitten hieman toisenlainen taidonnäyte :)

Edistystä!

2009-01-18T17:31:00.013+02:00

Meillä on edelleen treenattu sitä suun tutkimista oikeen hartaudella. Jossain vaiheessa tuntui, että siitä tuli Rosille melkein leikki, niin kovasti se yritti aina purra sormia. Eilen vihdoin tapahtui suuri loikkaus parempaan suuntaan ja nyt saan nostella huulia ja koskea hampaita. Vielä täytyy tehdä hieman töitä, mutta jo tähänkin pääseminen on palkitsevaa. Kerkesin nimittäin jo pelätä, että teen jotain aivan väärin, kun mitään edistystä ei tapahtunut, vaan junnattiin samassa vaiheessa vaikka kuinka kauan.

Me ei mahduttu sille pentukurssille, jonne olisin halunnut, joten todennäköisesti aloitetaan koirakouluilu vasta maaliskuun alussa. Eipä se meitä nyt niin haittaa, meillä on vielä vaikka kuinka paljon opeteltavaa ihan kotona ja pihapiirissäkin.. Vapaanaolo sujuu nyt aika kivasti: Rosi malttaa tulla minun luokseni, kun kutsun sitä, vaikka pihalla olisi muitakin, joita se haluaisi mennä tervehtimään.

Yksinolo sujuu edelleen hienosti ja tässäkin kohtaa voi olla iloinen, että on jaksanut tehdä pohjatyön hyvin. Ei se koiran tavoille opettaminen ole loppujen lopuksi kovin vaikeaa, täytyy vain käyttää maalaisjärkeä ja olla kärsivällinen. Eikä ole yhtään pahitteeksi, että aussie on niin nopea oppimaan ;)

Eipä mikään kummoinen kuva, mutta huvittava, koska tuo harja on Rosin lemppari kiellettyjen tavaroiden listalta. Hyvin se nykyään siitä irrottaa, kun pyytää, mutta silti sitä on aina käytävä maistelemassa..

uusia taitoja ja muita kuulumisia

2009-01-14T19:55:00.006+02:00

Rosi on nyt muutaman päivän ollut vähän pidempään yksin kotona, kun me muut ollaan oltu koulussa tai töissä. Hyvin on mennyt, se todennäköisesti nukkuu suurimman osan ajasta. Ainakin se on aina ihan unenpöppörössä, kun tulen kotiin. Ja eihän se kovin kauaa yksin ole, maksimissaan kolmisen tuntia, yleensä vajaa kaksi.

Rosi ei pidä sateesta. Muutamana sateisena päivänä on sattunut vahinkoja sisälle muutamaan otteeseen, koska se ei ole suostunut pissimään ulkona. Kunnon kävelylenkit voi sitten myöhemmin jättää hyvällä omatunnolla väliin sateisina päivinä ;)

Kynsienleikkuu ja turkin harjaaminen sujuu jo oikeen hyvin. Se ei enää yritä syödä saksia, eikä harjaa, vaan makoilee ihan rauhallisesti sylissä. Suun tutkimista joudutaan vielä harjoittelemaan paljon. Ymmärtäähän tuon, että tekisi mieli purra, kun kerran niitä sormia suuhun tungetaan. Edistystä kuitenkin tapahtuu koko ajan.

Rosi on ilokseni oppinut odottamaan ovella tassujen kuivausta, kun tullaan ulkoa sisälle. Ihanaa, kun ei tarvitse siivota kuraisia tassun jälkiä enää joka paikasta. Naureskelin muuten tolle tokaksi ylimmälle kuvalle, taisi vähän ulkoilu väsyttää meidän pikkuista :)

Uusia tuttavuuksia

2009-01-11T14:08:00.010+02:00

Eilinen oli oikea riehupäivä ja tänään ollaankin sitten oltu vähän kiltimmin.

Rosi on laajentanut reviiriään pihalla aika paljon ja uskaltautuu yksin yhä kauemmas ja kauemmas. Ulkona täytyy käydä moikkaamassa muut pihalla olevat, eikä uudet ihmiset ujostuta edelleenkään. Miehistä ja naisista pitää ihan yhtä paljon ja tottelee naapureiden luoksetulokutsua välillä paremmin kuin minun!

Toiset koirat sen sijaan vähän pelottavat välillä. Kävelypolulla vastaan tulevia koiria se tarkkailee mieluiten jalkojeni takaa, eikä halua juuri tehdä tuttavuutta. Tänään kuitenkin tutustuttiin vähän paremmin paimensukuiseen suomenlapinkoira Vilpaan ja bordercollie Arttuun. Alun arkailun jälkeen Rosi uskaltautui tutustumaan ja kaikki menikin hyvin sen jälkeen.

Tuo aristelu johtuu varmaan ihan siitä, ettei olla vielä muita koiria kauheasti tavattu, kun ei rokotukset ole kunnossa. Päätin kuitenkin, että ensi viikolla käydään leikkimässä yhden kaverin shetlanninlammaskoiran kanssa, ettei muut koirat ihan ala pelottaa.. Rokotusten ottamisen jälkeen aletaan muihin koiriin totuttautuminen sitten ihan kunnolla. Ja kohtahan ne rokotuksetkin onneksi otetaan.

Olen yrittänyt selailla meille sopivaa pentukurssia ja toivottavasti jonnekin mahdutaan. Ilmottauduin Pienen Koiruuden arkitottelevaisuuden alkeet kurssille, nyt jännään vaan mahdutaanko me mukaan..

Ensimmäiset kuulumiset

2009-01-09T19:17:00.007+02:00

Tämä on australianpaimenkoira Rosin blogi, jonne yritän kirjoitella kuulumisia ja laittaa kuvia aina silloin tällöin.

Rosi on ollut meillä nyt kaksi viikkoa ja yhden päivän. Yhteiselo alkaa sujua ja tähän asti on mennyt oikeen hyvin. Minä opettelen emännän roolia ja Rosi koirana oloa. Rosi kasvaa kamalaa vauhtia ja puntarin mukaan painoa olisi jo 7 kiloa! Yhtä hoikka se on edelleen, isompi vain. Väriäkin on tullut hirveästi naamaan ja jalkoihin. (tai sitten se vaan on pinttynyttä likaa..?)

Näiden parin viikon aikana ollaan opeteltu jo montaa asiaa. Luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, tassun antamista, sekä harjaamista, korvien ja silmien putsausta, kynsienleikkuuta, yksinoloa, hihnassa kulkemista ja muita "käytöstapoja". Osa sujuu paremmin ja osa vähän huonommin. Lisää vain harjoitusta siis. Tassua se oppi antamaan oikeastaan vahingossa, kun yritin opettaa istumista. Opetin sitten sen ensin, kun Rosi sitä tassua aina tarjosi. Ja onhan se temppu, jonka joka koiran kuuluu osata ;)

Rosin luonne alkaa myös vähitellen hahmottua. Se on tietysi maailman viisain ja ihanin koira, mutta myös välillä oikea jäärä. Sen takia yritänkin olla alusta asti mahdollisimman johdonmukainen ja tarvittaessa tiukka, ettei lahkeiden ja hihansuiden pureminen jää tavaksi.. Hirmu reipas ja iloinen pentu se on, yllättävn itsenäinen, mutta silti kontaktinhaluinen.

Yhden puhelimen laturin se sai poikki, mutta muuten ollaan (tähän mennessä) säästytty tuholta! :P