hallittua agilitya

Eipä ole tullut päiviteltyä blogia pitkään aikaan.. Treenimuistiinpanot päätyy aina paperille samantien kotiin päästyä, koska radat unohtuu niin nopeasti, eikä blogiin ole vain tullut kirjoteltua.

Rosin kanssa ollaan käyty agilityssa säännöllisesti ja ensimmäinen kurssi on ohi. Tänään on välissä luento ja ensi viikolla jatkuu.

Alkuun meno oli aika villiä ja Rosi palkkasi itseään juoksemalla hallia ympäri. Tätä ei kauaa jatkunut, kun juoksentelusta joutui aina jäähylle ja kontaktin pitämisestä taas seurasi lisää kivaa. Treenien alle tehdään pitkäpitkä lenkki, joten pahimmat höyryt saa siinä purettua ja treeneissä Rosi keskittyykin sitten ihan täysillä. Se on ihan huvittava, kun se silmät kiiluu onnesta, kun pääsee tekemään :)

Takaakierrot ja sylikäännökset on Rosin mielestä ihan huippua, vaikka ollaan tähän mennessä tehty niitä pelkillä siivekkeillä.

Putki ja pussi sujuu myös, kunhan muistan ohjata koiran putkeen. Rosi antaa käskytyksessä aika paljon anteeksi, mutta kropan liikettä se seuraa niin tarkasti, että menee esteestä ohi, jos olen vähänkin kääntyneenä väärään suuntaan. Toisaalta hyvä, koska on alusta alkaen opittava ohjaamaan oikein.

Lähi- ja kauko-ohjaus alkaa valjeta Rosille. Vaikka vauhtikin lisääntyy koko ajan, se on silti paremmin kuulolla. Hallinnan suhteen on tapahtunut paljon edistystä! Hyvä me!

Rengas sujuu vähän vaihtelevasti, siihen tarvittaisiin toistoja lisää. "Vedän" Rosin alkuun muutaman kerran renkaan läpi, jotta se muistaisi mistä välistä mennään ja sitten ollaan kokeiltu lähetyksiä myös vierestä. Suurimmaksi osaksi se hyppää oikein, mutta rutiinin puutteesta se saattaa sivulta lähettäessä joskus juosta sivulta läpi.

Hyppytekniikkaa ja eteenmenoa ollaan harjoiteltu suorilla ja kaarevilla estesarjoilla. Sarjan päässä odottaa aina lautanen+nami ja sillä on saatu Rosi katsomaan esteitä ja ponnistamaan hypyille oikein.

Muuria ja pituutta ollaan tehty lähinnä vetämällä.

Näitä esteitä yhdistämällä ollaan harjoiteltu ohjauskuvioita ja tehty muutaman esteen radanpätkiä.

Seuraavassa kurssissa jatketaan tietysti näitä, mutta otetaan kontaktiesteet+kepit mukaan. Saa nähdä mitä Rosi muistaa kummastakaan, pujotteluhan alkoi sujua ihan ok syksyllä, mutta nyt lumitilanteen takia ei ole tullut tehtyä keppejä moneen kuukauteen. Kontaktejakin joutuu varmaan muistuttelemaan mieleen jonkin verran..

Ainoa ikävämpi asia agilityssa on ollut kentän laidalla haukkuminen. Kun Rosi odottamaa omaa vuoroaan, se huutaa ja komentaa radalla olevia koko ajan. Tähän tehosi suihkepullo. Joka kerta haukkumisesta vettä runsaasti naamaan ja koira hiljeni kummasti.. Tätä on nyt tehty vasta pari kertaa, eikä Rosi vielä muista olla ihan täysin hiljaa, mutta tällä keinolla saadaa varmasti haukkuminen kuriin.

Agilitya

Tiistaina oli agilitya. Aika luksusta päästä sisälle halliin kaiken lumen ja tuiskun keskeltä..

Suuri osa porukasta oli viimeksi poissa samoista syistä kuin mekin, joten tällä kertaa lähinnä katsottiin mitä koirakot osaavat.

Otettiin rengasta: vetämällä Rosi tuli läpi hyvin, mutta kun ohjasin sivulta Rosi tuli renkaan ali. Ensi kerralla kelmutetaan muut välit, joten koiran on tultava oikeasta reiästä :)

Teimme myös hyppysarjan, jossa oli neljä estettä peräkkäin niin lyhyillä väleillä, että koiran oli samantien ponnistettava seuraavaan hyppyyn. Tarkoituksena on opettaa koira huolelliseksi esteillä, ponnistamaan oikein ja katsomaan minne se on menossa. Jätin Rosin ensimmäisen esteen eteen ja kutsuin sarjan takaa luokse. Tämä oli meille helppo nakki. Ensi kertaa varten koira tulisi opettaa menemään hakemaan namia lautaselta tai muulta alustalta. Hyppysarja harjoituksessa siirryttäisiin siihen, että koiran voisi lähettää sen vierestä/takaa hakemaan sarjan lopussa olevat namit.

Aino teki Rosille ja mulle lyhyen radan (muuri, pussi, putki, kepit, muuri, putki suurinpiiretin kahdeksikon muotoinen rata) koska halusi nähdä mitä osaamme. Rata meni ihan yllättävän hyvin, tosin kepeillä jouduin korjaamaan yhden välin. Kiitosta sain siitä, etten höpöttänyt koiralle mitään turhaa, sanoin vain käskyt ja muutamassa kohdassa "hyvä". Jotain on jäänyt alkusyksyn treeneistä mieleen, sillä ennen häselsin ihan joka suuntaan ;) Tulevaa varten saisin opettaa koiralle (ja itselle) lähi- ja kaukohallintaa. (esim putken jälkeen koira käteen ja sitten vasta käsky seuraavalle esteelle) Silloin pystyisin kertomaan koiralle paremmin mihin suuntaan ollaan menossa seuraavaksi.

Seinässä kiinni odottelu ei mennyt ihan nappiin. Jos puhuimme ja muutkin koirat odottivat vuoroaan, Rosi oli ihan hiljaa. Heti, kun yksikin koira pääsi tekemään jotain, se aloitti huutamisen. Tähän sain vinkiksi perinteisen suihkupullo-rankaisun. Vettä kuonolle heti kun se haukkuu. Kärsivälliyyttä varmasti siihenkin tarvitaan, mutta on kuulemma toiminut Ainon omille koirille.

Muuta ei juuri ehditty tehdä, alkuhaastatteluihin ja muuhun höpöttelyyn meni niin paljon aikaa. Ensi kerralla tiedetään jo vähän missä mennään ja päästään tekemään enemmän :)

Kohellusta

Aamulla töissä heti yhdeksän jälkeen sisään melkein juoksee nainen, joka samantien tule luokse ja pyytää apua siistien vaatteiden etsimiseen. Käy ilmi, että nainen on menossa Messariin esittämään koiria. Vaatteet olivat kuulemma unohtuneet kotiin, Seinäjoelle ja päälle oli saatava muuta kuin verkkarit ja retkeilykengät.. Sopivat vaatteet löytyi ja toivotaan, että Helsingin reissulta tuli kotiin viemisiksi muutakin kuin vaatteita ;)

Messari on jäänyt väliin nyt kolmena peräkkäisenä vuonna ja vaikka huomenna oon töissä klo 11 eteenpäin, niin ajattelin, että voisin kuitenkin yrittää ehitä paikalle. Jos tulisi aikaisin, voisi vähän kierrellä messualueella ja katsoa aussieiden arvostelut. Nehän alkaa jo heti yhdeksältä, joten ehtisin siitä vielä töihinkin. Tai toivottavasti ehtii :)

Päästiin muuten viikon varoitusajalla yhtäkkiä agilityn 11 kerran kurssille, jota ohjaa Aino Pikkusaari. Viime tiistaina olisi jo ollut ensimmäinen kerta, mutta ei sääolosuhteiden takia koskaan päästy perille. Sinä päivänähän Helsingissä satoi noin puoli metriä lunta, eikä kitkarenkaat (tai ehkä siinä säässä mitkään muutkaan renkaat) olleet paras mahdollinen vaihtoehto. Meinasin jäädä lumipenkkaan kiinni jo omalla kotikadulla, mutta loppujen lopuksi esteeksi muodostui auraamaton ylämäki. Ylämäkeen joutui kääntymään todella tiukasti, joten vauhtia ei pystynyt ottamaan oikeastaan yhtään. Yritin päästä mäkeä ylös vaikka kuinka monta kertaa eri tekniikoilla, mutta renkaat vaan suti ja suti lumessa. Jätin lopulta auton ainakin kilometrin päähän tästä kohdasta ja kävelimme Rosin kanssa takaisin. Harhailimme keskellä ei-mitään vaikka kuinka kauan, enkä löytänyt koko hallia. Tästä turhautuneena (+treeniaikaa olisi ollut ehkä 20min jäljellä) käännyttiin vaan takaisin autolle ja ajoin kotiin. Pisteenä i:n päälle, auto juuttui vielä juuri ennen kotia lumeen ja jouduin pyytämään työntöapua.

Seuraavana päivänä luin sähköpostit: kurssikirjeessä oli ollut väärä osoite ja uusi osoite oli ilmoitettu sama aamuna, kuin kurssi alkoi. Itse en sähköposteja läheskään joka päivä lue, joten kyllä harmitti! Aivan turha reissu siis.. Mutta ehkä ensi kerralla parempi onni.

Rosin oivalluksia

Agilitykurssin loputtua ei olla Rosin kanssa käyty ohjatuissa koulutuksissa, mutta tehty jonkin verran omatoimisesti sitä ja tätä.

Ollaan opeteltu ilmaisemaan maassa olevia tavaroita/keppejä menemällä maahan (jäljestystä ajatellen, tätä on tehty jo vaikka kuinka pitkään) Heittelin erilaisia tavaroita pihalle ja käskin etsimään. Heti, kun Rosi löysi tavaran, käskin sen maahan -> tästä palkka. Vasta joku aika sitten Rosilla välähti ja se alkoi tarjota maahanmenoa itsestään. Taas tuli todistettua se, että Rosi muistaa oppimansa jutun aina paremmin, jos se on joutunut itse oivaltamaan mitä haetaan.

Toinen asia jonka suhteen Rosilla on jotain liikahtanut päässä on maahanmeno vapaana ollessa. Pyrin siihen, että maahanmeno olisi Rosin "hengenpelastuskäsky", jolla sen voisi pysäyttää paikalleen tarvittaessa. Ollaan harjoiteltu tätä pikku hiljaa aloittaen helposta etäisyyksistä ja olemattomalla häiriöllä. Olen antanut käskyn sellaisina hetkinä, jolloin Rosi ei ole jo valmiiksi ottanut kontaktia. Se oli pitkään todella tahmea liikkeissään, pysähtyi, mutta saattoi jäädä istumaan tai jopa seisomaan. Noh, nyt lähipäivinä on tapahtunut ihmeellistä edistystä ja olen saanut sen maahan jopa laukasta! Nopeista maahanmenoista on tietysti pysytynyt antamaan superpalkan, mikä on ilmeisesti vahvistanut käytöstä.. :)

Helsingissäkin on ainakin parikymmentä senttiä lunta ja ollaan lenkkeilty ahkerasti. Rosi selvästi nauttii lumessa sekoilusta, eikä sille voi välillä muuta kuin nauraa, kun se spurttailee yksinään edes takaisin :)

Rosilla on muuten taas jälleen kerran joku mörkövaihe, hämärällä ja pimeällä se nostaa niskakarvat pystyyn toisen koiran tullessa vastaan ja saattaa jopa haukkua. Mitä aiemmin toisen koiran huomaa, sitä paremmin niistä pääsee ohi (nameilla varsinkin ongelmaa ei ole) mutta silti vähän harmittaa, että se nyt meni keksimään tuollaisen käytöksen, kun se ei sitä aikaisemmin ole juuri koskaan tehnyt..

Sekalaista

AST:in agilityn 6:n kerran jatkokurssilla käytiin huimat 2 kertaa. Kurssi oli sen verran huonoon aikaan, ettei töiden takia sinne suurimmaksi osaksi päästy. Harmi, koska agilityyn tulee varmasti nyt taukoa.

Tokoilu on ollut viime aikoina myös aika satunnaista. Perusasentoja ollaan hinkattu ruokakupin kanssa paikallaan pyörimällä jonkin verran ja ihan kivasti se takapääkin silloin liikkuu. Ilman ruokakuppia Rosi tuntuu olevan vähän tahmea. Paikkamakuuta on otettu vaihtelevalla kestolla, välillä oon käynyt näköpiirin ulkopuolellakin ja hyvin se on pysynyt. Toko jutuissa haastavaa on tällä hetkellä se omistajan treenivire ;) Enemmän ollaan opeteltu temppuja, kuin mitään "asiallista". Rosin osaamista tempuista voisi joskus tehdä listan..

Toissa viikonloppuna käytiin taas Inkan&Rommin&Sätkän kanssa treenailemassa. Ei ollut kovin määrätietoista koulutusta, mutta ainakin seuraamisen käännöksiä tuli tehtyä ja samoin sitä paikkamakuuta. Inka teki ruutua, seuraamista ja pelkästään leikki Sätkän kanssa Rosin vieressä. Itse seisoin alkuun ihan lähellä ja pidensin vähitellen matkaa. Aluksi Rosi meinasi sännätä Sätkän mukana ruutuun tai ties minne, mutta muutaman kerran kun komensin sitä, niin koira alkoi pysyä paikallaan. Naksuttelin niistä hetkistä, jolloin Rosin huomio oli minussa ja näin sain sn pysymään paremmin aloillaan. Hirveästi tarvittaisiin kyllä häiriötreeniä tähän asiaan!

Ja vielä agilitysta. Päätin alkaa harjoitella keppejä kotona, vaikka verkkoja ei olekaan. Viritin kukkakepeistä ja muista kuuden kepin sarjan, jota ollaan nyt pujoteltu :) Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Rosi pujottelee kepit kädellä vetäen, mikä on jo huimaa edistystä. Sitä kättä joutuu sitten kuukausi kaupalla häivyttämään, mutta sillä tekniikalla nyt edetään.

Uuteen BH kokeeseen..

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi selvittää saako meidän BH-koe tuloksen Suomessa jonnekin ylös. Vastaus oli, että ei. Tällaisia ulkomailla suoritettuja tuloksia ei kuulemma kirjata suomalaiseen jalostustietojärjestelmään.

Harmi, sillä nyt pitää käydä suorittamassa koe uudestaan, että saadaan siitä Rosille tulos.

Pitääpä katsella milloin sellainen seuraavan kerran jossain järjestetään ja alkaa palautella Rosille mieleen liikkeitä. Tai lähinnä sitä paikallaoloa joudutaan harjoitella, muu kyllä sujuu edelleen..

Kuvissa Rosi ja espanjanvesikoira Cara.

Tokon yhteistreenit

Josko nyt kuitenkin kirjottaisi pikaisen yhteenvedon viime viikon yhteisreeneistä..

Ihan alkuun otettiin ryhmäpaikalla olo. Rosi vaihtoi asentoa ehkä noin 100 kertaa ja loppu vaiheessa nousi jopa ylös. Ei tullut yllätyksenä, sillä viimeisin paikkamakuu ollaan tehty BH-kokeessa. Kävin palkkaamassa välissä pari kertaa ja lopetin sitten suosiolla aika aikaisin, kun huomasin, ettei Rosi oikeen meinaa pysyä aloillaan.

Kokeiltiin hyppyä. Tehtiin esteestä tosi matala ja lisättiin paloja vähitellen. Ihme ja kumma, mutta nyt Rosi suostui hyppäämään esteen yli, vaikka toko vklopussa se ei tajunnut esteestä mitään. Heitin sille ensin lelun, kun se oli esteen päällä hyppäämässä, mutta todettiin, että parempi, jos palkka tuleekin apuohjaajalta. Rosi nimittäin yritti katsoa muhun päin ja takaa tuleva palkka ei edistänyt asiaa. Saatiin kuitenkin pari ihan hyvää hyppyä. Toisaalta kun paloja oli tarpeeksi monta, eikä Rosi nähnyt esteen yli, se kiersi esteen. Hiljaa hyvä tulee, ei saisi ahnehtia. (tästä muuten puhuttiin treenin aikana paaaljon! ;) :)

Sitten tehtiin seuruuta. Inka naksutteli ensin katsekontaktista, yhdestä, kahdesta, kolmesta askeleesta pidentäen pätkää koko ajan. En pysäyttänyt liikettä missään vaiheessa ja tulikin tehtyä todella pitkä seuruu! Rosi kuulemma skarppasi enemmän mitä pidempään oltiin tehty. Tästähän Jessica Ristimäki sanoi (lähinnä hazelmoorin koirakoille, heh) Valkeakoskellakin. Kun koira osaa, sille kannattaa tehdä välillä ylipitkää/ylivaikeaa treeniä, jolloin siltä todella vaaditaan vireen ylläpitäistä ym. Meille se näköjään ainakin toimi, Rosi tajusi, ettei se nyt pääse lusmuilemaan ja yrittikin sitten paremmin.

Noottia sain taas liian kovasta kävelyvauhdista. Rosin paikka kuulemma luisuu vähän eteen ja se on myös hieman väljä, koska se ei pysy vauhdissa mukana. Kokeilin sitten ihan hidasta kävelyä ja silloin saatiin aikaan yksi parhaimmista seuruupätkistä ikinä! Tytöt laittoivat mut tekemään seuraamista myös ilman koiraa, käskyttivät käännöksiä ja tarkkailivat. Ei ollut helppoa!

Olin suunnitellut tekeväni vielä liikkeestä seisomisia, mutta päätin lopettaa työnteon loistavaan seuruupätkään.

Wilma ja Inka on varmaankin jo selostanut omat tekemisensä omissa blogeissaan, joten ei niistä sen enempää. Hirveän kiva oli treenata porukalla :) Rosi sai takaluukkuun seuraksi Rommin ja Sätkän, eikä siinäkään ollut ongelmaa. Jee, hyvä koiruus!